Luminen Suomi

Melkein kuukauden kestänyt Suomen loma on ohi. Kesti melkein viikon verran tottua uuteen rytmiin kotona. Miehellä vielä enemmän Intian matkan jälkeen. Vanhempani nauttivat pienen miehen seurasta, minä pääsin pari kertaa ratsastamaan ja näin sukulaisia ja kavereita. Suoraan sanoen paluu Belgiaan ei enää houkuttanut kovin... Nyt viikon ihmettelyn jälkeen tähän alkaa taas tottumaan. :)

Saas nähdä tuleeko loppukuusta lyhyt reissu Suomeen vai ei. Isoisäni kuoli kolme päivää sitten kunnioitettavassa 98 vuoden iässä ja hautajaiset ovat loppukuusta. Olisi harvinainen tilaisuus nähdä kaikki sukulaiset pitkästä aikaa ja Herra O. lupautui lähtemään tarvittaessa myös mukaan. Hän ei olekaan tavannut sukuani vielä ollenkaan. Alukuperäinen suunnitelma oli se, että kesällä tultaisiin koko konkkaronkka Suomeen lomalle mutta taitaakin käydä niin, että mies lähtee uudelleen Intiaan.

Takaisin

Suomen loma takana. Kaksi viikkoa meni taas niin että hujahti. Matkustaminen pienen miehen kanssa meni loistavasti. Lento- ja automatkat nukuttiin lähes kokonaan.

Paluu arkeen: Vauva huutaa kuin hinaaja. Ennen itkettiin illat ja nykyään myös päivisin. Piereskelee kovasti, joten vatsa kai vaivaa. Hiljaiseksi poikaa ei saa muulla kuin tissillä. Joskus kelpaa myös syli. Muuton ajankohta on varmistunut. Tämän  kuun lopussa ollaan uudessa kodissa. Vaikea vain pakata tuon kiljukaulan kanssa. Osteopaatilla käytiin kerran ja mitään vaikutusta en huomannut. Yritetään sitten vain kestää. Vauvathan itkee, eikö niin?

Provence | Belgia

Pari kuvaa takaisintulomatkalta. Auringonnousu Lyonin kohdilla ja Rhone-joki pilkottaa kuvassa myös.

Kävimme myös muutamassa muussakin pikkukylässä kuin mistä kuvia on, mutta 35C:n helteessä en jaksanut kaivaa kameraa koko ajan esille. Carpentras oli muutaman kilometrin päässä majapaikastamme ja siellä kävimme myös isolla torilla (yli 300 myyntikojua).

Ensi viikolla on tiedossa vähemmä bloggausta, koska talon remonttia on saatava eteenpäin ja pari pienempää kaupunkireissua olisi myös tiedossa.

Provence | Avignon

Avignonissa on vilskettä vaikka millä mitalla. Olisi tehnyt mieli jäädä seuraamaan myös yöelämää. Kulttuuritapahtumia tuntui olevan vaikka millä mitalla. Viimeisessä kuvassa näkyy myös kissa, joka eksyi Paavien palatsiin.

Provence | Vaison-la-Romaine

Ensin torille ihmettelemään menoa. Liikaa turisteja ja niin paljon kojuja etten tiennyt mistä tulin ja minne olin menossa. Harmistus, kun tarjolla oli paljon vähemmän käsityötuotteita kuin odotin. Turistina ostin saippuaa pari palaa. Mausteiden ja oliivien tuoksu tuntui nenässä. Melooni tuoksui kulman takana.

Torin jälkeen kiivettiin vanhan kaupungin huipulle. Vinkki: älä laita sandaaleja jalkaan moiselle reissulle...

***




Rankan aamupäivän jälkeen piti päästä vilvoittelemaan Ouvèze-jokeen. Vesi oli niin matalalla, että kelluminen onnistui juuri ja juuri. Joen pohja oli sen verran kivikkoista, että käveleminen paljain jaloin ei ollut kovin mukavaa. Kastautumisen jälkeen oli ihanan raikas olo.

Provence | Mont Ventoux

Vuoren valloitus. Aiemmassa postauksessa näkyy vuori kauempaa. Herra O:n isän Provencen matkan tarkoituksena oli pyöräillä kaverinsa kanssa Mont Ventouxin huipulle. Saman urakan tekivät Tour De France:n kilpailijat muutamaa päivää aiemmin. Ennakkojännityksestä huolimatta urheat miehet saavuttivat 1910 metrin huipun ja maaliviivan. Alastulo sujui jo sitten vauhdikkaammin.

Provence | Camargue & Stes-Maries-de-la-Mer

Camarguen kansallispuisto, camarguen hevosilla possujunalönköttelymaasto, flamingojen bongaaminen, varpaiden kastaminen Välimereen, paikallinen tori... Ja seuraavana päivänä ratsastusreissun aiheuttamat hyttysenpuremat. :) Oli sen arvoista!

Provence | Pernes-les-Fontaines

Kylä, joka on tunnettu monista suihkulähteistään. Niitä tulikin monta vastaan. Kissat eivät tuntuneet välittävän kuumuudesta, vaan ne loikkivat iloisina kaduilla.

Provence | Venasque

Pieni kylä, joka on rakennettu kukkulalle. Pieniä kapeita katuja ja uskomattoman hienot maisemat. Paikallisesta sisustuskaupasta tarttui mukaan kylpyhuoneeseen tarkoitettu naulakko, joka päätyy jossain kohtaa uuden talon kylpyhuoneeseen.

Provence | Matkalla majapaikkaan

Matkaan lähdimme yöllä kello kahden huitteilla. Päätimme ajaa Luxemburgin kautta, jonka jälkeen otimme suunnaksi Lyonin. Ensimmäinen majapaikka oli Rhonen alueella oleva viinitila noin 60 kilometriä Lyonista luoteeseen. Maisemat oli kukkulaiset ja majapaikan löytäminen ilman GPS:n apua osoittautui mahdottomaksi. Onneksi Herra O:n sisko saapui samoihin aikoihin, joten heitä seuraamalla löysimme perille. Kaikki matkalaiset olivat sen verran väsyneitä, joten punkka kutsui päivällisen jälkeen hyvin nopeasti. Tilan tuottama punaviini oli muuten erinomaista...

***









Seuraavana aamuna matka jatkui, mutta pahaksi onneksi tien päällä olivat myös juuri lomansa aloittaneet ranskalaiset mikä näkyi järjettöminä ruuhkina Lyonin tienoilla. Reilun kolmen tunnin matkaan meni loppujen lopuksi seitsemän tuntia... Väsymys ja ketutus helpottui päästyämme majapaikkaamme. Talo oli rypäleviljelmien ja hedelmäpuiden keskellä, aivan omassa rauhassaan nököttävä tyypillinen provencelainen maalaistalo, jonka pihaa varjosti muutama iso puu. Aamuisin käytimme hyväksemme pihalla kasvavien aprikoosipuiden antimia ja rypäleet maistuivat myös herkullisille.

Äidin lapsuudenkodissa

Äitini lapsuudenkoti, nykyinen suvun kesänviettopaikka, sijaitsee noin 25 kilometrin päässä vanhasta kotikaupungistani. Siellä olen viettäny paljon aikaa myös omassa lapsuudessani. Talo on rakennettu muistaakseni vuonna 1942, aikana jolloin rakennusmateriaaleista oli pulaa. Talo on vielä lähes alkuperäisessä kuosissaan, seisoen silti jykevästi isolla puutarhatontilla. Puutarha alkaa olla pihan perältä yhteenkasvanut ja kunnostuksen tarve kasvaa vuosi vuodelta. Talon omistaa isoisäni, 96-vuotta elokuussa. Nähtäväksi jää mitä tälle hienolle paikalle käy hänen kuolemansa jälkeen.