Tortelbos & Dikkebusvijver

Kevään merkkejä etsimässä.

Poika 10kk

Poika oppi kummallakin Suomen reissulla valtavasti uusia taitoja. Tammikuussa hän oppi itse nousemaan istumaan, ryömimään sekä vilkuttamaan. Toisella reissulla hän oppi naksuttamaan kielellään, murisemaan kuin karhunpoika konsanaan sekä seisomaan tukea vasten. Onneksi poika oppi pian myös laskeutumaan seisoma-asennosta takaisin maahan. Helpottaa kovasti äitiä, kun ei tarvitse olla koko ajan pelastamassa toista pulasta. Pian matkan jälkeen huomasin, että hän selvästi ymmärtää sanat äiti, lamppu, nalle, auto, kissa, vaari, kirja... Noin viikko sitten hän selkeästi toisti perässäni "nalle". Siinä kohtaa äidiltä meni jauhot suuhun. Muutoin poika toistaa sanoista lähinnä tavuja: "lamppu" on "amp" (ja joskus hän lisää perään vielä "puu") jne. Hampaita suussa on kuusi kappaletta ja niitä testataan joka paikkaan. Imettäessä poika ei onneksi ole juurikaan pureskellut. Imetyskin on tainut tulla tiensä päähän. Poika ei nimittäin halua keskittyä siihen hommaan enää ollenkaan. Kerran päivässä olen vielä imettänyt, mutta eilen taisi olla viimenen kerta, koska niin sähläystä oli koko homma. Vauvasta on tullut taapero, joka ei halua pysyä hetkeäkään paikoillaan...

Huonoja puolia pojan uusissa taidossa on myös. Koska poika ehtii joka paikkaan, nousee seisomaan kaikkea mahdollista vasten ja ylettää tavaroihin metrin korkeudelle, saan olla nostamassa poikaa pois kielletyistä paikoista jatkuvasti. Tämä taas aiheutti sen, että ristiselkäni on todella kipeä. Täksi päiväksi mies varasi minulle ajan kinesistille (vai oliko se osteopaatti?) ja toivottavasti saan selkäni pian kuntoon. Onneksi suurin osa pääsiäissuklaista on jo tehty. Eilinen työpäivä oli nimittäin oikeaa tuskaa selän takia.

Poissa

 

Pyrähdys Suomeen vaarini hautajaisiin. Hyvästit on sanottu. 98-vuotta on pitkä ikä. Kävin hänen asunnossaan luultavasti viimeistä kertaa. Tyhjää, vaikka tavaraa oli paljon. Ainoastaan pojan hihkaisut rikkoivat hiljaisuuden.