Poissa

 

Pyrähdys Suomeen vaarini hautajaisiin. Hyvästit on sanottu. 98-vuotta on pitkä ikä. Kävin hänen asunnossaan luultavasti viimeistä kertaa. Tyhjää, vaikka tavaraa oli paljon. Ainoastaan pojan hihkaisut rikkoivat hiljaisuuden.

Luminen Suomi

Melkein kuukauden kestänyt Suomen loma on ohi. Kesti melkein viikon verran tottua uuteen rytmiin kotona. Miehellä vielä enemmän Intian matkan jälkeen. Vanhempani nauttivat pienen miehen seurasta, minä pääsin pari kertaa ratsastamaan ja näin sukulaisia ja kavereita. Suoraan sanoen paluu Belgiaan ei enää houkuttanut kovin... Nyt viikon ihmettelyn jälkeen tähän alkaa taas tottumaan. :)

Saas nähdä tuleeko loppukuusta lyhyt reissu Suomeen vai ei. Isoisäni kuoli kolme päivää sitten kunnioitettavassa 98 vuoden iässä ja hautajaiset ovat loppukuusta. Olisi harvinainen tilaisuus nähdä kaikki sukulaiset pitkästä aikaa ja Herra O. lupautui lähtemään tarvittaessa myös mukaan. Hän ei olekaan tavannut sukuani vielä ollenkaan. Alukuperäinen suunnitelma oli se, että kesällä tultaisiin koko konkkaronkka Suomeen lomalle mutta taitaakin käydä niin, että mies lähtee uudelleen Intiaan.

Takaisin

Suomen loma takana. Kaksi viikkoa meni taas niin että hujahti. Matkustaminen pienen miehen kanssa meni loistavasti. Lento- ja automatkat nukuttiin lähes kokonaan.

Paluu arkeen: Vauva huutaa kuin hinaaja. Ennen itkettiin illat ja nykyään myös päivisin. Piereskelee kovasti, joten vatsa kai vaivaa. Hiljaiseksi poikaa ei saa muulla kuin tissillä. Joskus kelpaa myös syli. Muuton ajankohta on varmistunut. Tämän  kuun lopussa ollaan uudessa kodissa. Vaikea vain pakata tuon kiljukaulan kanssa. Osteopaatilla käytiin kerran ja mitään vaikutusta en huomannut. Yritetään sitten vain kestää. Vauvathan itkee, eikö niin?

Kunnon talvi

Kerrankin oli Suomessa kunnon talvi. Nautin kirpakasta pakkassäästä ja lumisesta maisemasta kymmenen päivän ajan. Loma meni lähinnä lepäilyn merkeissä ja toki tuli ravattua kaupoissa vauvanvaatteiden perässä. Ystäväni vahinko-ostos (viimeinen kuva) osoittautui erittäin valloittavaksi tapaukseksi. Harmi, etten uskaltanut kivuta Hali-hepan selkään. Raskaus, kirpeä pakkassää ja hepan parin päivän vapaapäivät kuulostivat hieman liian vaaralliselta yhdistelmältä. Ehkäpä sitten ensi kesänä...

Matkalaukkukaan ei hävinnyt, vaikka lentokentällä oli selkeästi ongelmia matkatavaroiden käsittelyssä. Takaisintulomatkalla menikin sitten useampi asia pieleen: lento oli peruttu konepulan takia, seuraava lento oli myöhässä melkein puoli tuntia. Ehdin Brysselissä kuitenkin junaan, mutta se seisoi Zottegemin ja Oudenaarden välillä puolitoista tuntia, koska joku joutui junan töytäisemäksi (jäi kuitenkin henkiin). Lopulta olin kotona varttia vaille 23, erittäin nälkäisenä ja väsyneenä. Onneksi pääsääntöisesti matkat menevät sujuvasti. :)