Suomen loma takana. Kaksi viikkoa meni taas niin että hujahti. Matkustaminen pienen miehen kanssa meni loistavasti. Lento- ja automatkat nukuttiin lähes kokonaan.
Paluu arkeen: Vauva huutaa kuin hinaaja. Ennen itkettiin illat ja nykyään myös päivisin. Piereskelee kovasti, joten vatsa kai vaivaa. Hiljaiseksi poikaa ei saa muulla kuin tissillä. Joskus kelpaa myös syli. Muuton ajankohta on varmistunut. Tämän kuun lopussa ollaan uudessa kodissa. Vaikea vain pakata tuon kiljukaulan kanssa. Osteopaatilla käytiin kerran ja mitään vaikutusta en huomannut. Yritetään sitten vain kestää. Vauvathan itkee, eikö niin?
4 kommenttia:
Voi ressukoita! En ole tohtori, mutta vauvat itkee, jos on esim nàlkà, vilu/hiki, tavaraa vaipoissa. Vatsavaivat ovat sitten se kurjempi juttu. Kannattaa ehkà joskus piipahtaa semmoisen lààkàrin vastaanotolla, jolla on /on ollut omia lapsia. Osaa asettua sinunkin asemaasi. Vàsymyksestà voi tulla kurja kierre. Voimia teille kaikille.
Kiitti. Tänään on onneksi ollut parempi päivä, vaikka pojan peräpää putputtaakin aika lailla. Toinen hankala asia on se, että pojan ollessa hereillä hänelle pitää pitää nykyään paljon seuraa. Tämä muutos tuli samoihin aikoihin, kun hän oppi hymyilemään. Ihanaa, että poika hymyilee ja jokeltelee paljon, mutta huuto alkaa melkein saman tien, jos hänet jättää yksin. Onneksi päiväunien aikaan saan touhuttua omiani.
Hei kiva lukea että suomenreissu meni hyvin. Voimia vauvan kanssa ja muuttohommiin myös, toivotaan että helpottais teidän molempien elo ja olo.
Kiitti. Toivotaan, että Noan uudet lääkkeet auttaisivat tuohon huutoon. *sormet ristissä* Muuttoon liittyvissä jutuissa meneekin sitten loppukesä rattoisasti. :)
Lähetä kommentti