Pullopostia Meksikosta

Hääkutsua osasin odottaa, mutten tällaista. Häät ovat merenrannalla Meksikossa toukokuussa ja teemaan sopiva hääkutsu tupsahti eilen kotiovelleni. Harmi ettei noin kuukauden ikäisen vauvan kanssa viitsi noin kauas reissata. Olisi ihanaa tavata uudestaan tämä portugalilais-meksikolainen pariskunta, johon tutustuimme Puolan vuoden aikana. Paria on erottanut valtameri, Afrikan manner sekä muut ihmissuhteet. Lopultakin he sitoutuvat toisiinsa Atlantin valtameren kastellessa heidän varpaitaan.

Sitä on ilmassa

Se iskee aina jossain kohtaa helmikuuta. Ensin varovaisesti, kurkkien ja tunnustellen, joko nyt? Aina seuraa takapakkia, mennään monta askelta takaisinpäin. Pettymyksen jälkeen edetään taas hieman hiipien, sitten innostuen ja lopulta isoin loikin.

Kevätfiilis.

(ensi viikoksi on luvattu jopa +11C lämmintä!)

Joulupukin myöhästynyt vierailu

Uusi kamera, vihdoinkin! Vanhalla digipokkarilla akku kestää noin kymmenen kuvan verran ja tehot eivät ole lähellekään sitä mitä haluaisin. Päätettiin Herra O:n kanssa kerrankin panostaa ja tilattiin Canon 500D digijärjestelmäkameran runko sekä muuta asiaankuuluvaa tilpehööriä. Onneksi filmijärkkärini objektiivit sopivat myös uuteen kameraan, joten halvemmalla selvittiin kuin mitä aluksi luultiin. Hieman hassu aika ostaa jotain noin kallista: aivan kuin seuraavina kuukausina ei olisi tarpeeksi menoja. Tällä viikolla käytiin myös Ikeassa ostamassa tulokkaalle huonekaluja sun muuta tarpeellista. Toisaalta emme ole ostaneet toisillemme syntymä- tai joululahjoja moneen vuoteen, joten korjatkoon tämä sitten tilanteen.

Paisumisia

Välillä kaikki jutut paisuvat. Mahan paisuminen on toivottavaa ja asiaan kuuluvaa. Se vain tapahtuu niin huomaamatta, varsinkin kun olen unohtanut ottaa kuvia prosessista. Ensimmäiset hätäiset kuvat nappasin joulukuun lopussa ja seuraavat nyt raskausviikolla 30. Että voin sitten myöhemmin ihmetellä miltä sitä raskaana ollessa näytinkään.

Remontti on paisunut - moneen otteeseen. Nyt ei ole varaa enää paisumisiin. Noin 10 viikon päästä pitäisi haikaran saapua ja sitä ennen haluaisin muuttaa, ainakin unelmissani. Keittiökin on tilaamatta vielä...Tosin eipä ole vielä paikkaakaan, jonne sen saisi asennettua. Nyt on vasta perustusten teko meneillään. En tiedä kumpi on pahempi: se, että joudutaan asumaan aluksi tässä nykyisessä talossa vauvan kanssa vai se, että asutaan remontin keskellä.

Ihmissuhteissa jotkut jutut paisuvat myös uusiin sfääreihin. Yleensä tämän henkilön kanssa keskustelut paisuvat, laajenevat ja poikkeavat raiteiltaan niin, ettei alkuperäisestä aiheesta ole enää kuin haalea muisto jäljellä. Kuluttavaa ja turhaa. Tällä kertaa kyse oli tarpeettomiksi tulevista huonekaluista, joihin muutamaan ilmaisin kiinnostukseni ensimmäisenä. Lopulta kierrellään ja kaarrellaan ja monen kyselyn jälkeen saan vastauksen, että toiselle menivät. Emme sitten viitsineet ottaa yhtä jäljelle jäänyttä, koska se oli se vähiten tarpeellinen meille. Tästä seurasi omituista käytöstä ja omituisia kommentteja, jotka olisivat taas paisuneet aivan joksikin muuksi, jos en olisi tällä kertaa hillinnyt itseäni ja pitänyt suutani kiinni. Ei ole vaivan arvoista. Paisukoon suoni jonkun muun päässä. :)