Konsertti

Olin sinisessä valokeilassa. Basso suli selkärankaani, saksofoni taivutti varpaitani. Punaviinin maku huulillani. Hetkellinen irtiotto tavanomaisesta.

***

Ja ensimmäistä kertaa erossa pojasta sitten hänen syntymän, kiitos pojan Emilie-tädille lapsenvahtipalvelusta .:)

Heikun keikun

Aikaa on hurahtanut ja mitään en ole saanut blogiin kirjoitettua. Tämä johtuu syystä jos toisestakin:

-suklaakausi alkoi ja koko varasto piti pakertaa kuntoon alusta alkaen. Sinterklaas (tai Sint Nicolaas, ihan kummin vain) kolkuttelee ovella ja tein siihen liittyvät tuotteet tänä vuonna ajoissa valmiiksi, koska tiesin meneväni Suomeen lomalle juuri ennen Sinterklaas-sesonkia. Kuinka ollakaan, Finnairin lakon myötä huominen lento on peruttu enkä jaksa alkaa säätämään, joten suosiolla yritän vaihtaa lennot tammikuun alkuun. Matkatoimiston puhelua odotellessa...

-Toisekseen, jos kaikki menee hyvin niin meille syntyy jälkikasvua huhtikuun loppupuolella. Raskausviikkoja on huomenna kasassa tasan 18 (tämä on Provencen tuliainen ;)) Päivisin olen ollut alusta asti melkein ylienerginen, mutta iltaisin makaan kuin raato sohvalla ja nukun sujuvasti 11 tunnin yöunia. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja lähes vaivatta. Jokaisella gyne-käynnillä ollaan saatu ihastella jälkikasvua. Sukupuoltaan hän ei viime kerralla tosin suostunut paljastamaan. Uusi yritys ensi kerralla!

Ensi huhtikuusta tulee näillä näkymin hyvin kiireinen: Ensin on pääsiäinen, yksi suklaan huippusesongeista, sitten heti perään muutto (toivottavasti kaikki on valmista rempan suhteen) ja sitten pitäisi vielä pyöräyttää vauva maailmaan (älä pliis synny liian aikaisin, menee muuten suunnitelmat hankaliksi!).

Että kiirettä pitää!

PS. Viime aikoina olemme käyneet konserteissa moneen otteeseen. Viimeisin oli Kortrijkissa soittanut Whitefield Brothers:

Mr. Scruff

Mutkien kautta voittoon. Muutamien vastoinkäymisten jälkeen pääsimme nauttimaan kavereiden seurasta sekä nähtiin vihdoinkin Mr. Scruff livenä! Johan tätä oli odotettukin. Oli kyllä odottamisen arvoinen keikka kaikin puolin. Harmi vaan, että keikka alkoi n. klo 01.00 ja joskus kolmen jälkeen soitto jatkui vieläkin, mutta meidän oli pakko lähteä kotiin. Gentistä on tunnin ajomatka meille ja miehen piti aamulla herätä kuudelta ja lähteä torille... Yöunet jäivät hänen osalta puoleentoista tuntiin ja nyt sohvalta kuuluu kuorsaus...