Kihnutusta

Vaikka tällä hetkellä on aika hiljaista suklaan kanssa niin aina sitä on kaikkea pientä ja vähemmän mukavaa hommaa. Tänään kihnutin aivan järjettömän kasan suklaamuotteja puhtaaksi. Voi käsiparkaa sen jälkeen!

Kylmyys

Heräsin ja totesin lämpömittarin näyttävän - 2C. Sinne katosi samantien tuo orastava kevätfiilis. Nurmikko ja kasvit ovat aivan jäähuurteen peittämiä. Onneksi sain eilen siivottua kanalan ja laitoin sinne todella paksun kerroksen olkia, joten kanoilla oli varmasti lämpimämpi kuin aiemmin.Täytyy taas juosta vedenkeittimen kanssa sulattelemaan niiden juomavesiä.

Kylmyys ketuttaa. Pakkasten alkaessa siirryimme tänä vuonna nukkumaan alakertaan, koska koko kolmekerroksisen talon ainut lämmityslaite (kaasulämmitin) on olohuoneessa. Viime talvena kärvisteltiin yläkerrassa, vaikka lämpötila oli siellä vain viitisen astetta. Hullun hommaa, sanon minä. Nyt ollaan alakerrassa pidetty lämpötilaa öisin n. 12-13 asteessa ja se on aivan riittävä. Ei näköjään vielä kannata siirtyä takaisin yläkertaan nukkumaan... En kyllä ymmärrä miten nämä keskieurooppalaiset rakentavat taloja. Eristyksistä ei ole tietoakaan, kylmää pukkaa sisään joka hemmetin nurkasta, keskuslämmitys tai tuplalasit eivät ole itsestäänselvyys...

Antwerpenistä ja kanoista

Eilen tein kaupunkimatkan Antwerpeniin Herra O:n siskon kanssa. Olen käynyt siellä kerran aikaisemmin - itse asiassa ensimmäisellä Belgian matkallani - joten olikin jo aika käydä uudestaan. Käveltiin ympäri kaupunkin viisi-kuusi tuntia hyytävän kylmässä säässä ja poikettiin mielenkiintoisilta näyttäviin putiikkeihin. Mitään ei tosin tullut ostettua, koska kaupoissa on viimeiset alennukset ja valikoimat olivat sen takia hieman huonot. Shoppailuvihjeeksi annan vintage-liikkeen nimeltä Episode, joka löytyy muutamasta muusta isosta kaupungista myös. Valitettavasti en viitsinyt ottaa yhtään valokuvaa, koska rukkasten poistaminen sai aikaa vilunväristyksiä. Täytyy myös mainita, että Antwerpenissä puhutaan aivan hirveällä murteella. En meinannut saada siitä oikein selvää, koska olen tottunut länsi-flaamin murteeseen.

***

Tänään olikin sitten paluu arkeen ja päätin reippaana ihmisenä siivota kanalan. Niin, minulla kaupunkilaistytöllä on kanoja. Kolme kappaletta. Tätä tuttavani Suomessa jaksavat aina ihmetellä. Asutaan vielä pienessä kaupungissa keskustan tuntumassa eikä maalla.

Kanat ovat ihan hauskoja otuksia, kunhan niihin tutustuu paremmin. Kaikilla on selkeästi oma persoonallisuutensa: Musta kana (kanan nimi on Musta - kuinka mielikuvituksetonta!) on innokas, ruuan perään, silitettävissä ja kannettavissa, utelias sekä peloton. Kesäisin harrastamme yhdessä matojen etsintää (minä kaivan kuokalla ja Musta syö löytämäni madot). Elvis (valkoinen kana, saanut nimensä jättikokoisen rennosti roikkuvan helttansa mukaan) on sporttikana, joka omaa matkaavoittavat juoksuaskeleet. Elvis on hieman arka eikä tule silitettäväksi. Taitaa olla myös koko joukon pomo, vaikka onkin pienin. Harmaa kana (arvatkaa mikä kanan nimi on...?) on joukon uusin tulokas, joka tuli paikkaamaan Ison kanan poismenoa. Harmaa oli aluksi arka, mutta myöhemmin se on alkanut pomottelemaan Mustaa. Tämän kanan saa myöskin napattua siliteltäväksi, vaikka Harmaata hieman pelottaakin.

Kesäkana Elvis:



Täällä on todella monella kanoja pihalla. Myöskin erikoisemmat lemmikit ovat tavallisia. Tällaisia löytyy naapureilta: kauris (nimeltään Bambi, mielikuvitusta ihmiset!), hanhia, ankkoja (monen eri rotuisia), vuohia, riikinkukkoja sekä monia erirotuisia kanoja ja kukkoja.

Tässä vielä ryhmäpotretti kanoista:

Kevättä rinnassa

Aina vuoden vaihtuessa alan jo odottamaan kesää kuin kuuta nousevaa. Ensin keväinen olo nostaa vienosti päätään ja saa aikaan jotain pientä, kuten viime viikolla laatoitetun terassin siivoamista. Nyt olo on edennyt jo siihen pisteeseen, että tilattiin siemeniä tämän vuoden istutuksiin. Tarkoituksena on kokeilla kasvattaa tänä vuonna ainakin pastinakkaa sekä basilikapuuta. Muutoin pitäydymme varmaankin edellisvuoden lajeissa, johon kuului vihannesosastolta sipuli, peruna, parsakaali, kesäkurpitsa, kurpitsa, kurkku, tomaatti, kirsikkatomaatti, paprika, munakoiso ja artisokka.





Kukkien suhteen meillä on siemeniä enemmän kuin tarpeeksi, koska otamme talteen aina edellisvuoden kukista siemenet. Toivottavasti Herra O. ei sekoa tänä vuonna auringonkukkien kanssa... Viime vuonna taisi iskeä jonkin sortin suuruudenhulluus ja mies istutti 30-asteen helteessä noin 200 auringonkukkaa. Syksyllä olikin kiva homma päästä niistä eroon, koska osa auringonkukista oli niin paksuvartisia, että tarvittiin sahaa avuksi.



Tämän vuoden yrtit tulevat varmaankin olemaan seuraavanlaiset: rosmariini, muutamaa eri sorttia basilikaa, ruohosipuli, timjami, persilja ja korianteri. Mintut olivat viime vuonna niin ötököiden valtaamia etten halua niitä enää tänä vuonna.

Kevättä odotellessa...

Kissamaisuuksia

Sana "kissa" oli yksi ensimmäisistä sanoista, jonka opin kirjoittamaan tarhaikäisenä. Sen jälkeen sana alkoi ilmestymään joulupukin lahjalistoihin sekä piirrustusten takapuolelle (tarhatätien mukaan kirjoitettuna kissankokoisin kirjaimin). Monia keskusteluja käytiin vanhempien kanssa, mutta velipuoleni allergian takia en kissaa koskaan saanut.

Monien hevosvuosien jälkeen kissa hiipi jälleen mieleeni. Tuolloin opiskelin Lahdessa ja pitkän mietinnän jälkeen en uskaltanut ottaa kissaa epäsäännöllisen opiskelijaelämän keskelle.

Kolmisen vuotta sitten tuli tunne, että nyt se on hankittava. Herra O. vastusteli ensin peläten kissanpennun vahinkoja ilmaantuvan silloisen asunnon kokolattiamatolle. Sain kuitenkin houkuteltua Herra O:n löytöeläintaloon ja siellähän se oli: pieni, arviolta noin 6-viikkoinen, kilpikonnan värinen kisu, joka näytti yli-innokkaalta tutustumaan meihin. Varattiin samantien tuo ruskeanenäinen ihanuus ja sitten edessä olikin pitkä viikko odotusta. Löytöeläintalon kaikki kissat käytetään eläinlääkärillä ennen luovutusta ja tämän takia jouduimme odottamaan. Voi sitä onnea, kun saimme kissan vihdoin kotiin!

Alunperin aloin kirjoittamaan tätä kirjoitusta kissojen luonteen sekä niiden muiden omituisuuksien takia. Meidän kissalla on pakkomielle yläkertaan johtavaan oveen. Ovi on yleensä talvella suljettuna ja sekös kissaa riepoo. Ovea vasten hypitään, sitä kuovitaan ja sen takana huudetaan. Jos ovi on rakosillaan, kissa vahtii sitä silmä kovana. Tänään yritin jälleen kerran olla kissaa fiksumpi ja aloin hiipiä ovea kohti, mutta kissa oli nopeampi; se syöksyi toiselta puolelta alakertaa sellaisella vauhdilla ovea kohti ettei minulla ollut enää mitään mahdollisuuksia sulkea ovea. Meillä on ainainen nopeuskilpailu käynnissä.

Toinen kissan pakkomielteistä on änkeä saman peiton alle nukkumaan. Lukemattomia kertoja olen herännyt yöllä kissan viiksien kutitukseen kissan änkiessä itseään peiton alle. Muovipusseja pitää myös nuolla. En ymmärrä mikä niissä maistuu niin hyvälle... Olen myös miettinyt, mistä "paskaralli" johtuu. Ennen hiekkalaatikolle menoa (sekä sen jälkeen) vedetään rallia tuhatta ja sataa ympäri kämppää kurvit suorina. Irtoaa paremmin?

Hauskaa on myös seurata kissan leikkejä korvatulpilla (kissani lempilelu). Välillä se tuo niitä minulle heitettäväksi ja noutaa ne koiran lailla. Joskus taas kissa istuu korvatulpan päälle, laittaa korvat luimuun ("Mikä hitto yrittää hyökätä kimppuuni?!?") ja alkaa rummuttamaan kanin lailla takajalallaan...

Paljon muutakin voisin kertoa kissasta, mutta riittäköön tämä nyt tällä kertaa.



Kissan elämä on makoisaa. Ruokaa tarjolla koko ajan, nukutaan suurin osa vuorokaudesta, nautitaan rapsutuksista, katsellaan ikkunasta lintuja ja käkätetään niille, pari kertaa päivässä hoidetaan liikunta hyperaktiivisuuskohtauksilla ja leikkimisellä, sitten taas nukutaan lisää. Kelpaisi minullekin...

Tuoksuja ja tunnelmia

Paras hetki päivässä on iltapäivän kahvihetki. Silloin voi hetkeksi hengähtää ja antaa mielen levätä. Kahvin tuoksu leijailee kutsuvasti nenään ja herkulliset keksit täydentävät kokemuksen. Kahvihetkeen kuului tänään myös Ella Fitzgerald.



Jatketaan ruokapostauksella. Eilen tein yhtä lempisosekeitoistani eli parsakaalikeittoa. Tässä resepti:

• parsakaalia
  
• sipulia
• valkosipulia
• kasvisliemikuutio
• suolaa
• pippuria
• persiljaa
• loraus kermaa
• valkosipulituorejuustoa

Kuullota sipuleita ja parsakaalia öljytilkassa jonkin aikaa. Lisää vesi, liemikuutio, suola sekä mustapippuria myllystä. Keitä kypsäksi ja soseuta. Lisää loraus kermaa sekä valkosipulituorejuustoa makusi mukaan. Kiehauta. Tarjoa persiljalla koristeltuna.


Suklaan myynnin kannalta on todella hiljaista tällä hetkellä ja päivät matelevat eteenpäin tasaiseen tahtiin. Ihmiset taitavat olla vielä ähkyssä joulusuklaista. Pitääkin alkaa pikkuhiljaa suunnittelemaan pääsiäistuotteita ja ehkäpä jotain pientä Valentine's Day:n kunniaksi...

Belgialaista maalaisruokaa

Eilen Herra O. osti torilta vihannessekoituksen perinteistä belgialaista maalaisruokaa eli hutsepot:ia varten. Tämä ruoka sopii hyvin talvikaudella syötäväksi ja sitä on helppo valmistaa iso pata kerralla. Varaa siis kaappiisi seuraavia aineksia:

• savoijinkaalia
• ruusukaalia
• sipulia
• perunoita
• purjoa
• lanttua
• porkkanaa
• muutama laakerinlehti
• timjamia
• suolaa
• pippuria
• liemikuutio

Me valmistimme kasvisversion, mutta perinteisesti pataan laitetaan myös possun korvia, sorkkia, saparoita tai possun rasvaista lihaa.

Laita pataan tai kattilaan voita ruskistumaan ja lisää pilkotut sipuli, purjo, lanttu, porkkana ja perunat. Kypsennä niitä jonkin aikaa. Lisää kaalit pilkottuina sekä laakerinlehdet, timjami, suola ja mustapippuria myllystä. Lisää hieman vettä nesteeksi sekä liemikuutio. Anna muhia kunnes kaikki ainekset ovat kypsyneet. Lopputulos on erittäin maukas ja maultaan hieman makea. Valmistimme ruuan jo etukäteen ja uudelleenlämmityksen aikana tuli sekoiteltua liikaa kauhalla, joten lopputulos on hieman muussaantuneen näköinen... Timjami oli päässyt loppumaan, mutta onneksi sen puuttuminen ei haitannut makua.

Aloitus

Tässä blogissa käsitellään jokapäiväistä elämää Belgiassa, suklaata, eläimiä, ruokaa, puutarhaa, ajatuksia... Kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Olen asunut täällä vuoden 2005 syksystä lähtien. Syy muuttoon oli Herra O., jonka tapasin vaihto-oppilasvuoteni aikana. Olen sopeutunut belgialaiseen elämänmenoon erittäin hyvin, vaikka välillä saankin repiä hiuksia päästäni sääolosuhteiden, julkisen liikenteen, huonosti rakennettujen talojen ja byrokratian takia.

Kirjoitan tätä lähinnä itselleni, mutta toivotan silti muut lukijat tervetulleiksi.