Muutoksia

Harmaa kana heitti veivinsä eilen. Iso mysteeri taas mihin se kuoli. Tehtiin sitten päätös, että Houdini-kana muuttaa herra O:n isälle asumaan. Ei sitä viitsi ilman lajotovereitakaan pitää ja uusia kanoja ei enää oteta, koska ei ole selvyyttä mihin ne kuolevat.

***

Tehtiin vihdoin ja viimein PÄÄTÖS. Muutto tulee olemaan jossain kohtaa edessä. Muutto maalle tuppukylään, josta löytyy sentään kirkko ja pubi... Tämä meidän vuokratalo on ollut jo puolitoista vuotta myynnissä, mutta emme halua tätä moninaisista syistä johtuen ostaa. Asiat selkiytyivät sen verran, että muutamme Herra O:n isän sijoitukseksi ostamaan taloon, kunhan se saadaan rempattua. Hommaa on siinä sen verran, että muutto saattaa venyä pääsiäisen jälkeiselle ajalle. Saamme itse päättää pintamateriaalit, joten kiva homma meille. Näin siis tulee tapahtumaan, jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Tänään revin jo vanhoja tapetteja koko päivän ja homma jatkuu huomenna. Mies hioo ikkunanpokia ja miehen isä rakentaa kylpyhuonetta alusta lähtien. Suurin homma tulee varmaan olemaan suklaatyötilojen asentaminen (ja suunnittelu!).

***

Torstain ja perjantain välisenä yönä lähdemme ajamaan kohti Provencea, joten loma nro. 2 kolkuttelee jo ovella.

Hellepäivinä

Samettikukat alkavat kukkia. Tänä vuonna istutimme neljää eri lajia ympäri pihaa.


Tässä keittiössä on kiva tunnelma.

Näinä kuumina kesäpäivinä olen linnoittautunut lehtien ja kirjojen kanssa terassille aurinkotuoliin.

Lehdestä löytyi maininta kahvilasta, jossa kävin viime Gentin reissulla. Täytyy suunnata sinne joskus toistekin.


Harmaa kana teki toissapäivänä JÄTTImunan. Painoa oli 90 grammaa (normaali muna tältä kanalta on noin 60 grammaa). Kova kotkotus kyllä kuului, kun munaa saatettiin maailmaan. :)

Sadetta

Hiostavaa. Kuin kasvihuoneessa.

Ukkosen jyrinää, salamointia, kaatosadetta. Tulva melkein olohuoneeseen asti.

Raikkaus sateen jälkeen. Puhdistuminen. Voin jälleen hengittää.


PS. Valkoinen piste ensimmäisessä kuvassa on Houdini-kana, jota luultavasti pelotti sateen ropina kanalan peltikattoa vasten. En ole aikoihin noin kovaa sadekuuroa kokenut.

Pieniä iloja, suuria suruja

Hämähäkkikammoisen kauhistus... Kesän merkki tämäkin.


Herra O:n isän kissa nautti auringosta niin paljon, että se otti torkut keskellä nurmikkoa. Kameralle annettiin vamppyyrihymy.


Tänä keväänä syntyi miehen isälle vain yksi ankanpoikanen. Pikku-ankalla ikää pari viikkoa.

Ja sitten suruihin. Meiltä kuoli tänä vuonna jo toinen kana ja tällä kertaa kyseessä oli lempikanani... Toissapäivänä Musta käyttäytyi aivan normaalisti ja eilen se vain olla möllötti eikä liikkunut normaalisti. Tänäaamuna se voi silminnähden huonosti, kuten kuvasta näkyy... Laitoin sen laatikkoon, jonka pohjalla oli olkia ja pidin sitä lämpimässä. Kello yhden aikoihin se alkoi kramppaamaan ja veti viimeiset henkosensa silmieni edessä. Laskin sen päälle voikukan ja itkin.

Uusi kana

Ostettiin tänään uusi kana edesmenneen Elviksen tilalle. Meillä on ollut yksi tämän värinen kana aiemmin, mutta siltä meni jalka poikki ja se jouduttiin lopettamaan viime vuoden ystävänpäivänä. Vanhat kanat kiusaavat tätä uutta, mutta toivottavasti ne saavat nokkimisjärjestyksen pian selväksi. Minä käyn "kukkona" välillä pitämässä hieman vahtia.

Viikko

Narsissit nousevat mullasta.


Mini-orvokit kukkivat.


Ensimmäiset salaatit ovat jo istutettu kasvihuoneeseen.


***

Maanantaina kuoli Elvis-kana.

Tiistaina tehtiin paljon pieleenmenneitä pääsiäismunia.

Keskiviikkona kauan odotettu tapahtuma toi erittäin suuren pettymyksen ja surun.

Torstaina tapasin uuden ihmisen, nautin hänen seurastaan, kiitin onneani leveälahkeisten farkkujen paluusta ja löysin yllättäen farkut, jotka istuivat kuin nakutettu. Herro O. teki lisää pieleenmenneitä pääsiäismunia. Veikkaamme ongelman aiheuttajaksi jääkaappia, jonne laitamme muotit jähmettymään.

Perjantai meni valmistellessa ensi viikon suklaahommia, kihnuttaessa suklaamuotteja ja järjestellessä sekä siivotessa varastotiloja.

Lauantaina Herra O. on torilla ja minä taidan jatkaa yhden siivousprojektin loppuun. Pyykit pyörivät koneessa (eka satsi) ja tiskit ovat altaassa. Pakko myös käydä ruokaostoksilla.

Sunnuntai on vielä kysymysmerkki.

***

Paremminkin olisi voinut mennä tämä viikko...

Kamala päivä

Suklaahommia on tehty n. 11 tuntia ja olen rättipoikkiväsynyt ja fyysisesti kuollut. Herra O. touhuaa ateljeen puolella vielä viimeisiä.

Iltapäivällä menin ruokkimaan kanoja ja löysin Elviksen kuolleena. Se oli ollut hieman vaisu jo muutaman päivän, mutten kuvitellut kyseessä olevan mitään vakavaa, koska se kuitenkin juoksi eilen iloisesti portille vastaan ja söi kädestä. Löysin sen kanojen kaivamasta löhöilykuopasta makaamasta. Näytti muuten nukkuvalle, mutta yksi jalka sojotti taaksepäin. Haudattiin Elvis lammikon viereen. Se oli vielä tehnyt munan aamulla, mikä on outoa, koska yleensä sairaat kanat eivät muni. RIP Elvis - suuri kanapersoonallisuus.



Tämän jälkeen leikkasin vielä veitsellä pahasti sormeeni ja verta oli joka puolella. Lisää kyyneliä siis...

Päivästä ei ole muuta hyvää kerrottavaa kuin se, että söin ensimmäistä kertaa lehtimangoldia (vihreää versiota). Ihan mielenkiintoinen tuttavuus. Lehdet olivat hieman pinaatin kaltaista ja varret olivat myös syötäviä.

Kanalan hajumysteeri

Olen jo viikon verran haistanut kanalassa käydessäni kalan hajun. En tajua kuinka se on mahdollista. Passitin Herra O:n tänään nuuhkimaan kanalan ilmaa ja hän ei kuulemma haistanut muuta kuin kanan p:n. Jääköön sitten arvoitukseksi.

Antwerpenistä ja kanoista

Eilen tein kaupunkimatkan Antwerpeniin Herra O:n siskon kanssa. Olen käynyt siellä kerran aikaisemmin - itse asiassa ensimmäisellä Belgian matkallani - joten olikin jo aika käydä uudestaan. Käveltiin ympäri kaupunkin viisi-kuusi tuntia hyytävän kylmässä säässä ja poikettiin mielenkiintoisilta näyttäviin putiikkeihin. Mitään ei tosin tullut ostettua, koska kaupoissa on viimeiset alennukset ja valikoimat olivat sen takia hieman huonot. Shoppailuvihjeeksi annan vintage-liikkeen nimeltä Episode, joka löytyy muutamasta muusta isosta kaupungista myös. Valitettavasti en viitsinyt ottaa yhtään valokuvaa, koska rukkasten poistaminen sai aikaa vilunväristyksiä. Täytyy myös mainita, että Antwerpenissä puhutaan aivan hirveällä murteella. En meinannut saada siitä oikein selvää, koska olen tottunut länsi-flaamin murteeseen.

***

Tänään olikin sitten paluu arkeen ja päätin reippaana ihmisenä siivota kanalan. Niin, minulla kaupunkilaistytöllä on kanoja. Kolme kappaletta. Tätä tuttavani Suomessa jaksavat aina ihmetellä. Asutaan vielä pienessä kaupungissa keskustan tuntumassa eikä maalla.

Kanat ovat ihan hauskoja otuksia, kunhan niihin tutustuu paremmin. Kaikilla on selkeästi oma persoonallisuutensa: Musta kana (kanan nimi on Musta - kuinka mielikuvituksetonta!) on innokas, ruuan perään, silitettävissä ja kannettavissa, utelias sekä peloton. Kesäisin harrastamme yhdessä matojen etsintää (minä kaivan kuokalla ja Musta syö löytämäni madot). Elvis (valkoinen kana, saanut nimensä jättikokoisen rennosti roikkuvan helttansa mukaan) on sporttikana, joka omaa matkaavoittavat juoksuaskeleet. Elvis on hieman arka eikä tule silitettäväksi. Taitaa olla myös koko joukon pomo, vaikka onkin pienin. Harmaa kana (arvatkaa mikä kanan nimi on...?) on joukon uusin tulokas, joka tuli paikkaamaan Ison kanan poismenoa. Harmaa oli aluksi arka, mutta myöhemmin se on alkanut pomottelemaan Mustaa. Tämän kanan saa myöskin napattua siliteltäväksi, vaikka Harmaata hieman pelottaakin.

Kesäkana Elvis:



Täällä on todella monella kanoja pihalla. Myöskin erikoisemmat lemmikit ovat tavallisia. Tällaisia löytyy naapureilta: kauris (nimeltään Bambi, mielikuvitusta ihmiset!), hanhia, ankkoja (monen eri rotuisia), vuohia, riikinkukkoja sekä monia erirotuisia kanoja ja kukkoja.

Tässä vielä ryhmäpotretti kanoista: