Tänään ihmeteltiin kymmenen sentin lumikerrosta oikein urakalla. Lunta nuuskittiin, koitettiin tassulla ja sen sekaan hypättiin puolivahingossa (tarkoituksena oli kai lumihiutaleen pyydystäminen), joka aiheutti ison puuhkahännän. Minä tein lumipalloista lumilyhdyn, joka tarvitsee tosin vielä kynttilän sisäänsä.
Pakkasta. Niin ulkona kuin sisällä. Yläkerran ikkunat ovat nimittäin kokonaan jäässä sisäpuolelta. Lämpötila yläkerrassa on hyytävä. Vaatteiden vaihto sujuu irvistysten kera ja suihkun jälkeen ei aikailla pukeutumisen kanssa. Koleassa oppii rivakaksi.
Eilisessä rakenneultrassa oli kaikki OK. Vauvan painoarvio oli 469 grammaa. Sukupuolikin selvisi samalla ja nyt olo on häkeltynyt. :o Äitiysvaatteita ostin myös ison kasan tällä viikolla. Näillä pitäisi pärjätä loppuun asti. Uusissa housuissa on kyllä huomattavasti mukavampi istua. Seuraava käynti onkin sitten 30.12., juuri ennen Suomen matkaa.
***
Nyt alkaa kaikista kiireisimmät ajat: ensi viikonloppuna on kaksi toria sekä joulumarkkinat Ranskan puolella. Sitten tuleekin kaksi kertaa neljän torin putki. Toivottavasti kauppa käy hyvin. Ainut miinuspuoli on se, että sään pitäisi viilentyä ja kylmässä ulkoilmassa on aika ikävä viettää koko päivä. Glögiäkään kun en voi lämmikkeeksi juoda...
Sukkien seuraksi valmistui eilen lapaset. Päädyin tekemään loppujen lopuksi peukalottomat. Ohjeen löysin netin syövereistä ja ehdin sen jo hukkaamaan... Varren neuloin pitemmäksi kuin mitä ohjeessa kehoitettiin. Toivottavasti pullukkakäsivarret mahtuvat niihin. Silmukoidenluontikerroksesta (mikä sanahirviö!) tuli aika tiukka kummankin lapasen kohdalla, joten toivottavasti joustavat tarpeeksi. Silmämääräisesti lapaset ja sukat näyttäisivät olevan suht samaa kokoa. Voin tunnustaa etten ole juuri lasten tai vauvojan kanssa ollut tekemisissä, joten kokojen arviointi on hieman hakusessa. Mitähän seuraavaksi? Samanvärinen pipo? Minun neulontataidoilla taitaa mennä jo liian haastavaksi...
Tällaisena päivänä on parempi pysyä sisätiloissa. Vettä tulee tuutin täydeltä joka suunnasta ja tuuli viskoo terassilla olevia kukkaruukkuja ja kaataa kasveja.
Tekaisin päivään sopivan keiton: kurpitsakeitto, jossa on reippaasti valkosipulia, tuoretta chiliä, currya ja kookosmaitoa pehmentämässä makua. Keiton nautin pähkinä-rusinasämpylän kanssa. Hyvä yhdistelmä tulisuutta ja rusinoiden makeutta.
Vauvalle villasukat Novitan ohjeella. Taidan vielä yrittää tekaistasamanväriset lapaset kavereiksi. Toisaalta omaltakin lapaselta puuttuu vielä pari neulomisinnostuksen laannuttua, joten sekin projekti pitäisi saada päätökseen.
Aikaa on hurahtanut ja mitään en ole saanut blogiin kirjoitettua. Tämä johtuu syystä jos toisestakin:
-suklaakausi alkoi ja koko varasto piti pakertaa kuntoon alusta alkaen. Sinterklaas (tai Sint Nicolaas, ihan kummin vain) kolkuttelee ovella ja tein siihen liittyvät tuotteet tänä vuonna ajoissa valmiiksi, koska tiesin meneväni Suomeen lomalle juuri ennen Sinterklaas-sesonkia. Kuinka ollakaan, Finnairin lakon myötä huominen lento on peruttu enkä jaksa alkaa säätämään, joten suosiolla yritän vaihtaa lennot tammikuun alkuun. Matkatoimiston puhelua odotellessa...
-Toisekseen, jos kaikki menee hyvin niin meille syntyy jälkikasvua huhtikuun loppupuolella. Raskausviikkoja on huomenna kasassa tasan 18 (tämä on Provencen tuliainen ;)) Päivisin olen ollut alusta asti melkein ylienerginen, mutta iltaisin makaan kuin raato sohvalla ja nukun sujuvasti 11 tunnin yöunia. Tähän asti on kaikki mennyt hyvin ja lähes vaivatta. Jokaisella gyne-käynnillä ollaan saatu ihastella jälkikasvua. Sukupuoltaan hän ei viime kerralla tosin suostunut paljastamaan. Uusi yritys ensi kerralla!
Ensi huhtikuusta tulee näillä näkymin hyvin kiireinen: Ensin on pääsiäinen, yksi suklaan huippusesongeista, sitten heti perään muutto (toivottavasti kaikki on valmista rempan suhteen) ja sitten pitäisi vielä pyöräyttää vauva maailmaan (älä pliis synny liian aikaisin, menee muuten suunnitelmat hankaliksi!).
Että kiirettä pitää!
PS. Viime aikoina olemme käyneet konserteissa moneen otteeseen. Viimeisin oli Kortrijkissa soittanut Whitefield Brothers:
Pikavisiitti Pariisiin torstaina. Kohteena Salon du Chocolat -suklaamessut, tarkemmin sanottuna Professionel-osasto, jonne meillä oli ilmainen sisäänpääsy. Mitään kovin ihmeellistä ei mielestäni ollut messuilla esillä, mutta kohokohta oli seurata World Chocolate Master -kilpailijoita työssään. Syntyi sellaisia kakku- ja suklaaluomuksia, että oksat pois! Kilpailun aihe oli tänä vuonna "Haute couture". Ohessa muutama kuva ihasteltavaksi.
Hieman jäi harmittamaan, ettei meillä ollut aikaa eikä oikein budjettikaan antanut periksi jäädä nauttimaan Pariisin muusta annista. Ensi kerralla sitten.
En saa aikaiseksi oikein mitään järkevää. Blogia ei tee mieli kirjoittaa, kotihommat tuntuvat epämiellyttäviltä ja olo on jotenkin irtonainen. Aivan kuin olisin jossain välitilassa. Sen tiedostan, että osaltaan tämä johtuu siitä, että en halua viettää tässä talossa enää tulevaa talvea. Toisaalta haluaisin muuttaa jo nyt, toisaalta pelkään, että eristäydyn entisestään. Ainakin nyt minulla on mahdollisuus hypätä junaan helposti ja porhaltaa sinne minne haluan. Muuton jälkeen kaikki täytyy suunnitella paremmin ja ystävien tapaamiset tulee olemaan vielä hankalempia järjestää. Täydellinen elämänmuutos on siis luvassa keväällä.
Täytyisi myös miettiä milloin menen Suomessa käymään. Normaalisti menisin joulun ja uuden vuoden välillä, mutta viime vuonna mies oli hieman pulassa suklaajuttujen kanssa. Voisin mennä lokakuussa, koska isäni joutuu silloin sydänleikkaukseen, mutta tämäkin tieto tuli niin äkkiä ja lentoja en ole edes katsellut vielä sillä silmällä. Toisaalta voisin mennä marraskuussa tai joulukuun puolenvälin tienoilla, mutta jotenkin tuntuu hankalalta päättää mitään. En ole vielä yhtään joulua viettänyt täällä, joten eiköhän olisi jo sen aika.
***
Eilen käytiin luontokävelyllä Palingbeek-nimisellä luontoalueella. Varastin muutaman superherkullisen punaposkisen omenan puusta ja nautin niistä isoimman juuri aamupalaksi. Rapsutin isoa työhevosta, kahta aasia, vuohia sekä määkyviä lampaita.
***
Remonttikin edistyy. Kylpyhuone ja WC ovat jo melkein kokonaan laatoitettuja ja pieni makuuhuone sai uuden katon. Tällä viikolla miehen isä alkaa laittamaan uutta lankkulattiaa paikoilleen. Alkuperäinen lattia saa lähteä, vaikka se pitikin jättää alunperin paikoilleen. Torstaista taitaa tulla remppapäivä.
Tämä viikko on mennyt tiiviisti suklaan parissa. Sattui taas hyvään saumaan Herra O:n lomautukset ja saatiin paljon aikaiseksi.On iso homma alkaa tekemään perusvarastoa aivan alusta alkaen. Onneksi tälle viikolle ei jäänyt kuin pari pienempää juttua. Ehdin siis toivottavasti myös kampaajalle ja saan suunniteltua miehen 30-vuotisjuhliin tarjottavia.
Täysikuun aikaan kuuhullu ei saa nukuttua vaan kukkuu hereillä koko yön. Taas kerran. Silmät suurina kuin kuu itse makasin viime yön sängyssä. Kissakin sai kohtauksen ja pisti hyppien yläkertaan johtavaa ovea vasten. Kuuhullu hänkin? Ja vielä pitäisi jaksaa mennä pippaloihin.
PS. Täysikuusta ei ollut arkistoissani kuvaa, joten joudutte tyytymään Provencessa kuvattuun ei-niin-täydelliseen kuuhun.
Yläkerran muovimaton alta löytyi alkuperäiset lankkulattiat. Osa lankuista joudutaan vaihtamaan, mutta toivottavasti hiomisen ja lakkaamisen jälkeen värieroa ei juurikaan huomaa. Makuuhuone sai katon viikonlopun aikana ja minä olen melkein puolessa välissä rappusten hiomisen suhteen. Kylpyhuoneessa on jo lattialaatat paikallaan ja osa gyproc-levyistä on seinissä. Edistystä. Hiljalleen.
Joskus onnistaa. Kaikkien lelujen ja rojun seasta löytyi tämä. Sen verran sen historiasta saatiin tietää, että se on Brysselistä kotoisin. Ensin ajattelin, että se on varmaan roikkunut jonkun baarin seinällä, mutta se on liian puhdas eikä haise tupakalle. Tarina taulun takana jää siis tuntemattomaksi.
Iso köriläs löytyi uuden talon keittiön nurkasta. Se sai lähtöpassit pihan perälle. Puoli minuuttia myöhemmin löysin sen uudestaan samasta keittiönnurkasta. Jopas oli harvinaisen jääräpäinen tapaus. Kannoin sen lopulta naapurin pihan puolelle.
Pikku-konna löytyi sadevesikaivon luukulta. Se piti pelastaa, ettei joutuisi pumpun syövereihin.
Pari kuvaa takaisintulomatkalta. Auringonnousu Lyonin kohdilla ja Rhone-joki pilkottaa kuvassa myös.
Kävimme myös muutamassa muussakin pikkukylässä kuin mistä kuvia on, mutta 35C:n helteessä en jaksanut kaivaa kameraa koko ajan esille. Carpentras oli muutaman kilometrin päässä majapaikastamme ja siellä kävimme myös isolla torilla (yli 300 myyntikojua).
Ensi viikolla on tiedossa vähemmä bloggausta, koska talon remonttia on saatava eteenpäin ja pari pienempää kaupunkireissua olisi myös tiedossa.
Avignonissa on vilskettä vaikka millä mitalla. Olisi tehnyt mieli jäädä seuraamaan myös yöelämää. Kulttuuritapahtumia tuntui olevan vaikka millä mitalla. Viimeisessä kuvassa näkyy myös kissa, joka eksyi Paavien palatsiin.
Ensin torille ihmettelemään menoa. Liikaa turisteja ja niin paljon kojuja etten tiennyt mistä tulin ja minne olin menossa. Harmistus, kun tarjolla oli paljon vähemmän käsityötuotteita kuin odotin. Turistina ostin saippuaa pari palaa. Mausteiden ja oliivien tuoksu tuntui nenässä. Melooni tuoksui kulman takana.
Torin jälkeen kiivettiin vanhan kaupungin huipulle. Vinkki: älä laita sandaaleja jalkaan moiselle reissulle...
***
Rankan aamupäivän jälkeen piti päästä vilvoittelemaan Ouvèze-jokeen. Vesi oli niin matalalla, että kelluminen onnistui juuri ja juuri. Joen pohja oli sen verran kivikkoista, että käveleminen paljain jaloin ei ollut kovin mukavaa. Kastautumisen jälkeen oli ihanan raikas olo.
Suklaamaakarina belgialaisessa pikkukylässä, pienen pojan ja tytön äiti, tykkää sisutusjutuista, eläimistä, pohdiskelusta, haaveilusta, lukemisesta, punaviinistä, matkustamisesta, ekoilusta, kasveista, retrosta...
