Esittely

Siinä hän nyt on, kahdeksan päivän ikäisenä. Venla-tyttö syntyi 19.12. kello 8.32 suunnitellulla sektiolla (rv 38). Kokoa oli mahtavat 4,445kg, 52cm ja päänympärys 36cm. Gynekin oli ihmeissään tytön mitoista ja totesi ettei minun kohdallani ultran arviot pidä yhtään paikkaansa.

Toistaiseksi tyttö on ollut aika leppoisa tapaus. Rytmi on ollut hieman hukassa, mutta eiköhän se siitä. Imetys sujuu kipeitä rinnanpäitä lukuunottamatta hienosti ja vauva tuntuu paljon rauhallisemmalta tapaukselta kuin poika aikoinaan.

Ei oma

Miehen siskolla oli laskettu aika kaksi viikkoa ennen minua, mutta pikku-heppu päättikin ottaa varaslähdön ja syntyi jo viikoilla 33-34. Enää ei siis tarvitse jännätä kumpi synnyttää ensin. Toissapäivänä poika saapui maailmaan ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin hän pääsee kotiin kahden viikon päästä. Ihan hyvän kokoinen jässikkä, 47,5cm ja 2200gr.

Itsekin olen laitellut pikku hiljaa vauvajuttuja valmiiksi ja varmuuden vuoksi pesin jo 50-56 senttiset vaatteet. Tuplarattaat tilasin tällä viikolla ja ne saapuvat toivottavasti noin kolmen viikon päästä. Poika pitäisi siirtää matkasänkyyn nukkumaan, jotta saadaan sitten pinnasänky Minille. Harmi vaan ettei matkasänkyyn saa pojan soittorasiaa roikkumaan. Hän kun on siihen niin tykästynyt. Joutessani kudoin Minille vielä villasukat, koska jostain tuli pakkomielle, että jotain omatekemää pitää olla hänellekin tasapuolisuuden nimissä. Maha on sen verran valtava, että alan jo toivomaan, että tämäkin putkahtaisi piakkoin ulos. Synnytystapa on vaan vieläkin auki. Vauva on ollut perätilassa ja jos hän ei parin viikon sisällä käänny niin sitten se on sektio varmasti edessä.

Salaisuus

 

 

Löytö naapurikylän vuotuisilta romumarkkinoilta. Kortit tulevat toimittamaan vauvakortin virkaa tulokkaan synnyttyä. Salaisuus on kortin kuva, joka paljastaa liikaa... Yli sadan kortin nivaska ostettiin. Paikalliseen tapaan kortti varustettuna vauvan nimellä ja kriittisillä mitoilla lähetetään sukulaisille ja ystäville heti syntymän jälkeen. Yleensä vauvakortit painatetaan, mutta nämä kortit löydettyämme totesimme tämän olevan persoonallisempi idea.

Takaisin kotona

 

 

Suomen reissu tiivistetysti: mökkeilyä, rentoutumista, Langinkoskella sekä Verlassa käynti, häät, kavereita, sukulaisia, pojalle vaatteiden shoppailua talveksi sekä tulokkaalle myös jotain pientä. Viisi viikkoa meni kuin siivillä.

Plussia ja miinuksia

+Se isoin plussa ilmestyi raskaustestiin pääsiäismaanantaina. Yllätys oli suuri, koska vauva oli vasta puheissa, ei teossa. :)
+Väsymys ja pahoinvointi alkavat helpottamaan.
+Poika oppi kävelemään vuoden ja kahden kuukauden iässä.
+Sain pojalle osa-aikaisen perhepäivähoitopaikan! Poika pääsee syksyllä leikkimään muiden lasten kanssa kaksi kertaa viikossa 3-4 tuntia kerrallaan. Minä taas saan hengähtää (tai tehdä suklaahommia rauhassa). Vielä pitäisi käydä hoitamassa asian tiimoilta paperiasiat kuntoon.
+Miehen siskolla on laskettu aika kahta viikkoa ennen minua. Pikkuserkkujakin tuli/tulee pojalle kaksi tänä vuonna.
+Terassi on valmis. Ainoastaan uudet kalusteet puuttuu sekä kahdelle valkoiseksi maalatulle seinälle pitäisi tehdä jotain.
+Suomen loma häämöttää näköpiirissä. Vielä reilut kaksi viikkoa pitäisi odottaa.
+Alan tottumaan kissattomaan elämään. Tosin Animal rescue -ohjelman kissat aiheuttavat joka kerta itkukohtauksen.
+Ensimmäiset omat kesäkurpitsat ovat valmiit.
+Ostin kaksi mustaviinimarjapensasta.
+Kahdet häät tiedossa sekä grillijuhlat meillä.


-Väsymys ja yökötys on ollut läsnä paljon enemmän kuin poikaa odotaessa.
-Pelko siitä, kuinka tämä tulokas tulee syntymään. Gynekologikaan ei osannut sanoa etukäteen tuleeko suunniteltu sektio vai tavallinen synnytys.
-Pötsi on nyt raskausviikolla 14 niin iso, että näytän olevani ainakin kuudennella kuulla raskaana. Kuinkahan iso tästä vielä tulee...?
-Pelko siitä kuinka kahden pienen kanssa pärjää arjessa sekä esim. lentokentällä. :o
-Päätettiin sittenkin laittaa pihalle nurmikko, mutta se kylvetään vasta syksyllä. Eli ei nurmea tänä vuonna. :(
-Hämähäkit ovat vallanneet talon. Olen sydänkohtauksen partaalla kävellessäni rappusia ylös tai alas. Mies tappoi jo kaksi kämmenen kokoista iljetystä ja verkko silti vain suurenee...
-Olen ollut aivan liian saamaton mitä tulee blogin päivittämiseen...

Hyvästit ystävälle

 

 

Talvella Rambo alkoi yhtä äkkiä juomaan paljon. Käytiin eläinlääkärillä, joka totesi munuaistaudin. Hoidoksi saatiin erikoisruokavalio, jonka avulla kissan piti pysyä kunnossa monta vuotta. Noin viikko sitten kissa lakkasi syömästä ja alkoi nukkumaan omituisissa paikoissa. Katseesta näki, että jokin oli pahasti vialla. Tiistaina mentiin eläinlääkärille pahinta peläten ja pelko osoittautui todeksi. Rambon munuaiset olivat laajentuneet moninkertaisiksi. Röntgen-kuvat sekä ultraääni selvensivät tilannetta ja diagnoosi oli kystat kummasakin munuaisessa, jotka painoivat suolistoa niin ettei kissa pystynyt enää syömään. Vaihtoehtoja oli kaksi, joista valitsin kissaystävällisimmän eli lopetuksen. Onneksi oltiin koko perhe paikalla ja saatiin sanottua hyvästit kyynelten siivittäminä. Kissa sai viimeisen lepopaikkansa puutarhastamme. Ikävä on kova ja tuntuu kuin talosta puuttuisi sielu. Kukaan ei odota minua aamulla rappusten juurella innokkaana, ei tule käpertymään iltaisin kanssani peiton alle, ei tule kerjäämään juustonokaretta kuullessaan paketin rapinan. Talo on tyhjä.

Koksijde

 

Miehellä oli vapaata keskiviikkona, joten suunnattiin meren rannalle. Viikonloppuisin, varsinkin jos on hyvä ilma, sinne tungokseen ei voi edes kuvitella menevänsä. Pienen miehen mielestä meri oli suuri ja pelottava ja kaiken lisäksi se pirulainen piti vielä liian kovaa ääntäkin. :) Onneksi hiekassa leikkiminen oli kivaa.

Hapuilua

 

 

(kuvissa tämän huushollin laiskimukset)

En saa otetta oikein mihinkään. Pitäisi tehdä kaikkea pientä; hoitaa terassin kukkia, tyhjentää viimeinen suklaakone, pestä ja pakata viimeiset suklamuotit pois, laittaa tarpeettomia tavaroita ullakolle, imuroida sohva oikein kunnolla, lukea muutama kirja, harjata kissa, ylläpitää tätä blogia... Miten onkin niin vaikea tarttua noin pieniin asioihin? Syynä on osittain väsymys ja toisekseen poika on ollut harvinaisen hankala. Uhmaa ilmassa ja huuto on kova, jos asiat eivät mene hänen mielensä mukaan. Kaikesta tulee tappelu. Toissa yönä huudettiin kaksi tuntia, viime yönä herättiin neljä kertaa. Tämä pojalta, joka nukkui jo yöt kunnolla aamuun asti. Odotan Suomen lomaa kovasti. Minä ja poika ollaan reissussa 25.7.-28.8. ja mies on mukana 4.8. asti. Kroppani huutaa saunaan pääsyä, pulahdusta viileään järveen. Hermoni taas huutavat lapsenhoitoapua. :)

Bergues

Pieni kaupunkireissu äitienpäivän kunniaksi Bergues -nimiseen kaupunkiin Ranskaan.

Syntymäpäiväjuhlat

Poika juhli sunnuntaina synttäreitään. Äiti oli tyytyväinen kakkuluomuksiinsa, vaikkei niiden tekeminen niin sujuvasti mennytkään. Poika sai hienoja lahjoja ja oli oikein polleaa poikaa.

Vuosi sitten

Vuosi sitten ihmettelin pientä päivän ikäistä kääröä. Se huusi kovaäänisesti nälissään ja nukkui paljon. Itse olin aivan pökerryksissä. Synnytys ei mennyt ollenkaan hyvin. Sairaalaan lähdettiin tarkistukselle vihreän lapsiveden takia. Synnytystä käynnistettiin oksitosiinilla 12 tuntia ja minä kärvistelin kuoleman partaalla ilman kipulääkkeitä. Siinä meni koko yö. Onneksi aamulla oma gynekologini saapui paikalle ja sanoi maagisen sanan "keisarileikkaus". Siihen loppuivat kivut. Samaa rääkkiä en suosittele kenellekään. Ihmetyttää vieläkin miksei toinen gyne ultrannut. Kohdunsuu pysyi tiukasti kiinni koko tuon ajan. Leikkauksessa selvisi, että pojalla oli napanuora kolme(!) kertaa kaulan ja kropan ympärillä. Tämäkin olisi varmasti selvinnyt aiemmin, jos joku olisi viitsinyt ultrata. Huonot fiilikset vieläkin koko synnytyksestä. Toista se oli ihmetellä omaa kääröä monen kuukauden odotuksen jälkeen. Tämmöinenkö siitä tulikin? Miniversio meistä kahdesta.

Kesä!

Puissa lehdet, tienreunukset kukkivat, ötökät pörräävät, hevoset ovat päässeet vihdoin laitumille. Minulla on hellemekko päällä ja pojalla lyhythihainen t-paita. Kesän merkkejä kaikki paikat täynnä!

Viime päivät

PS. Hullaannuin intialaiseen ruokaan.

Vihreää vieraille

Vierashuone on valmis. Ainoastaan valaisin tarvitsee ostaa ja alimman kuvan nurkkaukseen joko seinähyllyjä tai sitten siirrämme jossain kohtaa olohuoneessa olevan vanhan lipaston sinne. Kirjahylly saa puolestani jäädä toistaiseksi vierashuoneeseen. Edellisessä talossa se oli olohuoneessa ja sinne tuli laitettua kaikki paperit, joille ei ollut kunnollista paikkaa. Sotkuista. Toisekseen siinä näkyy kaikki pöly ja lika. Pölyttyköön vierashuoneessa. Miehen isovanhemilta saimme sängyn lainaan. Se sopii hyvin yhteen 50-luvun pikkukaapin kanssa. Tarkoitus on, että olohuoneessa oleva levitettävä sohva muuttaa myöhemmin vierashuoneeseen. Pitäisi vain etsiä ja ostaa uusi sohva (tässä saattaa kestää hetkinen, koska mies kolaroi auton lunastuskuntoon ja uuden hankinta on edessä...).

Pidän huoneen vihreästä sävystä. Kaikki muut seinät on maalattu sillä paitsi seinä ja viistokatto, jossa on kattoikkuna. Ne ovat puhtaan valkoisia. Vihreän sävy vaihtelee paljon riippuen valaistuksesta. Välillä se näyttää suorastaa kylmältä, vaikka taittuukin keltaiseen. Lämpöisyys tulee esille hyvin auringon paistaessa.

Tänään vierashuone saa ensimmäisen vieraan, joka tulee Intiasta asti!

Siivekäs kaupunki

Kolmatta kertaa Ieperin katuteatterifestareilla. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, kaverin kanssa jutustelua, pari olutta terassilla, esitykselle nauramista.

Kiireinen viikko edessä. Siivoamista, siivoamista, siivoamista sekä intialainen vieras muutamaksi päiväksi.