Näytetään tekstit, joissa on tunniste poika. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste poika. Näytä kaikki tekstit

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Koksijde





Miehellä oli vapaata keskiviikkona, joten suunnattiin meren rannalle. Viikonloppuisin, varsinkin jos on hyvä ilma, sinne tungokseen ei voi edes kuvitella menevänsä. Pienen miehen mielestä meri oli suuri ja pelottava ja kaiken lisäksi se pirulainen piti vielä liian kovaa ääntäkin. :) Onneksi hiekassa leikkiminen oli kivaa.

maanantai 2. toukokuuta 2011

Syntymäpäiväjuhlat




Poika juhli sunnuntaina synttäreitään. Äiti oli tyytyväinen kakkuluomuksiinsa, vaikkei niiden tekeminen niin sujuvasti mennytkään. Poika sai hienoja lahjoja ja oli oikein polleaa poikaa.

perjantai 29. huhtikuuta 2011

Vuosi sitten



Vuosi sitten ihmettelin pientä päivän ikäistä kääröä. Se huusi kovaäänisesti nälissään ja nukkui paljon. Itse olin aivan pökerryksissä. Synnytys ei mennyt ollenkaan hyvin. Sairaalaan lähdettiin tarkistukselle vihreän lapsiveden takia. Synnytystä käynnistettiin oksitosiinilla 12 tuntia ja minä kärvistelin kuoleman partaalla ilman kipulääkkeitä. Siinä meni koko yö. Onneksi aamulla oma gynekologini saapui paikalle ja sanoi maagisen sanan "keisarileikkaus". Siihen loppuivat kivut. Samaa rääkkiä en suosittele kenellekään. Ihmetyttää vieläkin miksei toinen gyne ultrannut. Kohdunsuu pysyi tiukasti kiinni koko tuon ajan. Leikkauksessa selvisi, että pojalla oli napanuora kolme(!) kertaa kaulan ja kropan ympärillä. Tämäkin olisi varmasti selvinnyt aiemmin, jos joku olisi viitsinyt ultrata. Huonot fiilikset vieläkin koko synnytyksestä. Toista se oli ihmetellä omaa kääröä monen kuukauden odotuksen jälkeen. Tämmöinenkö siitä tulikin? Miniversio meistä kahdesta.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

Poika 10kk


Poika oppi kummallakin Suomen reissulla valtavasti uusia taitoja. Tammikuussa hän oppi itse nousemaan istumaan, ryömimään sekä vilkuttamaan. Toisella reissulla hän oppi naksuttamaan kielellään, murisemaan kuin karhunpoika konsanaan sekä seisomaan tukea vasten. Onneksi poika oppi pian myös laskeutumaan seisoma-asennosta takaisin maahan. Helpottaa kovasti äitiä, kun ei tarvitse olla koko ajan pelastamassa toista pulasta. Pian matkan jälkeen huomasin, että hän selvästi ymmärtää sanat äiti, lamppu, nalle, auto, kissa, vaari, kirja... Noin viikko sitten hän selkeästi toisti perässäni "nalle". Siinä kohtaa äidiltä meni jauhot suuhun. Muutoin poika toistaa sanoista lähinnä tavuja: "lamppu" on "amp" (ja joskus hän lisää perään vielä "puu") jne. Hampaita suussa on kuusi kappaletta ja niitä testataan joka paikkaan. Imettäessä poika ei onneksi ole juurikaan pureskellut. Imetyskin on tainut tulla tiensä päähän. Poika ei nimittäin halua keskittyä siihen hommaan enää ollenkaan. Kerran päivässä olen vielä imettänyt, mutta eilen taisi olla viimenen kerta, koska niin sähläystä oli koko homma. Vauvasta on tullut taapero, joka ei halua pysyä hetkeäkään paikoillaan...

Huonoja puolia pojan uusissa taidossa on myös. Koska poika ehtii joka paikkaan, nousee seisomaan kaikkea mahdollista vasten ja ylettää tavaroihin metrin korkeudelle, saan olla nostamassa poikaa pois kielletyistä paikoista jatkuvasti. Tämä taas aiheutti sen, että ristiselkäni on todella kipeä. Täksi päiväksi mies varasi minulle ajan kinesistille (vai oliko se osteopaatti?) ja toivottavasti saan selkäni pian kuntoon. Onneksi suurin osa pääsiäissuklaista on jo tehty. Eilinen työpäivä oli nimittäin oikeaa tuskaa selän takia.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Poika 9kk




Poika oppi Suomen reissulla paljon uusia taitoja: nyt hän osaa nousta itse istumaan, ryömii pikavauhtia joka paikkaan, oppi vilkuttamaan (tekee niin halutessaan) ja opetteli juomaan normaalista mukista (vaihtelevalla menestyksellä). Myös kaksi ylähammasta tuli reissun aikana. Potan hankkimista olen miettinyt, mutta luulen ettei poika jaksa siinä istua niin kauaa jotta sinne jotain saataisiin. Toisaalta voisihan sitä pikkuhiljaa harjoitella.

Pojan refluksitauti parantui huomattavasti puolen vuoden kieppeillä, kun hän alkoi syömään kiinteää ruokaa. Nyt ryömimisen myötä poika on alkanut viihtymään paremmin yksin. Toisin sanoen elämä on helpottunut huomattavasti alkuajoista.

Paluu Belgiaan oli myös pojalle shokki. Poika itki kolme tuntia kotiin päästyään eikä suostunut nukahtamaan. Outoa, ettei Suomen päässä ollut mitään ongelmia. Seuraavat pari päivää poika ryömi itkien perässäni. Sen jälkeen helpotti ja koko koti on nuohottu kunnolla läpi ja leluihin tutustuttu uudelleen. Belgialainen asenne alkoi taas ärsyttämään: "Mitä? Vieläkö tosiaan imetät?", "Eikö poika vieläkään nuku omassa huoneessaan?". Oli paikallinen tapa mikä tahansa niin minä teen kuten parhaaksi näen (ja sekös aiheuttaa keskustelua).

lauantai 18. joulukuuta 2010




Lumi ja jää teki paluun. Maisema on kaunis. Välillä sitä kaipaa sellaisia pieniä asioita kuten lumen narinaa kengän alla.

Makuuhuone sai vihdoinkin verhotangot ja niiden myötä sain kesästä asti lipaston päällä olleet verhot ripustettua. Pojan huone sai väliaikaisen verhon. Täytyy etsiä vielä oikeanlaista (kun vain tietäisi millaista).

Poika tipahti tänään sohvalta. Oma vika. Olin itseasiassa juuri menossa tarkistamaan tilannetta, mutta oli jo liian myöhäistä. Kuului "kops", kahden sekunnin hiljaisuus ja sitten armoton parkaisu ja itku. :( Nyt äiti on häpeissään. Poika taitaa toipua äitiä nopeammin.

torstai 11. marraskuuta 2010

Poika


Poika on jo yli puolivuotias. Alhaalla on kaksi etuhammasta. Kiinteää ruokaa ollaan syöty jo kuukauden ajan. Tosin vain kasviksia ja hedelmiä. Toistaiseksi kaikki maistuu. Refluksitauti helpottui uusien sapuskojen myötä ja itkut vähentyivät roimasti. Yöt ovat menneet hieman levottomiksi. Harmi, koska poika nukkui kuukausi sitten melkein koko yön heräämättä. Poika viihtyy hieman paremmin itsekseen ja lattiallakin on vihdoin hauskaa. Ainakin välillä. Nyt on alkanut peppu nousemaan ilmaan. Taitaa olla pojalla kiire liikkeelle. Istuminen ei vielä onnistu muuta kuin pitämällä pojan käsistä kiinni. Vaununkoppa on jäänyt pieneksi. Odotellaan juuri uutta säädettävää istuinta rattaisiin. Toistaiseksi matkataan turvakaukalossa, jonka saa rattaisiin kiinni. Poika taitaa jo tunnistaa muutaman sanan. "Kissa", "auto", "kakka". Poika haluaa kosketella ihmisten kasvoja, erityisesti neniä. Taitaa luulla, että muidenkin nenät piippaavat. Poika tutkii myös paljon yksityiskohtia. Vaippaa vaihtaessa hoitotasolla on pojan sijasta vikkelä apina. Semmoinen se on, tuo meidän puolivuotias vesseli.