Hyvästit ystävälle

 

 

Talvella Rambo alkoi yhtä äkkiä juomaan paljon. Käytiin eläinlääkärillä, joka totesi munuaistaudin. Hoidoksi saatiin erikoisruokavalio, jonka avulla kissan piti pysyä kunnossa monta vuotta. Noin viikko sitten kissa lakkasi syömästä ja alkoi nukkumaan omituisissa paikoissa. Katseesta näki, että jokin oli pahasti vialla. Tiistaina mentiin eläinlääkärille pahinta peläten ja pelko osoittautui todeksi. Rambon munuaiset olivat laajentuneet moninkertaisiksi. Röntgen-kuvat sekä ultraääni selvensivät tilannetta ja diagnoosi oli kystat kummasakin munuaisessa, jotka painoivat suolistoa niin ettei kissa pystynyt enää syömään. Vaihtoehtoja oli kaksi, joista valitsin kissaystävällisimmän eli lopetuksen. Onneksi oltiin koko perhe paikalla ja saatiin sanottua hyvästit kyynelten siivittäminä. Kissa sai viimeisen lepopaikkansa puutarhastamme. Ikävä on kova ja tuntuu kuin talosta puuttuisi sielu. Kukaan ei odota minua aamulla rappusten juurella innokkaana, ei tule käpertymään iltaisin kanssani peiton alle, ei tule kerjäämään juustonokaretta kuullessaan paketin rapinan. Talo on tyhjä.

Varas

L

Yksi käsityöpussini lankakeristä löytyi keskeltä lattiaa. Varasta ei saatu rysän päältä kiinni. Potentiaalisella syyllisellä on pitkät viikset, vihreät silmät sekä terävät hampaat. Takapää on varustettu jonkinlaisella pitkällä tunnistimella, josta vetämällä voidaan todeta hampaiden terävyys. Ilme vaihtelee syyllisyyden sekä välinpitämättömyyden välillä.

Maaliskuu ja 101. viesti

Helmikuu sanoi hyvästit myrskyn merkeissä ja maaliskuu alkoi kauniina ja aurinkoisena. Minä aloitin maaliskuun rennosti ja kävin nautiskelemassa keväisestä auringosta. Näin ensimmäiset krookukset sekä narsissien varret. Meidän pihalla puolestaan ruohosipuli on aloittaut kasvunsa. Tänä vuonna jää kyllä istutukset minimiin. Yrttejä pitää laittaa kasvamaan, mutta tuleva pikkuruinen puutarha on niin myllätty ympäri etten vielä ole edes ajatellet mitä tulee minnekin.

Maaliskuu alkoi myös unettomana. En saa näköjään enää nukuttua. Toivottavasti asia korjaantuu piakkoin. Positiivista taas on se, että sain selvitettyä kadonneen postipaketin mysteerin ja viimeiset vauvatarvikkeet pitäisi saapua tällä viikolla. Jatkoin myös vauvan peiton virkkausta, mutta jostain syystä en saa tehtyä prikulleen samanlaisia neliötä kuin aikaisemmin. Missä lie vika, mutta tänään uusi yritys.

Kissalla ei ole sen kummempaa tekemistä maaliskuun kanssa. Eilen se makasi niin söpönä pyykkikorissa, että pakkohan siitä oli kuva ottaa. Tänään sen tilalla on hyperaktiivinen riiviökatti...

Pieni pyrähdys

Tänään ihmeteltiin kymmenen sentin lumikerrosta oikein urakalla. Lunta nuuskittiin, koitettiin tassulla ja sen sekaan hypättiin puolivahingossa (tarkoituksena oli kai lumihiutaleen pyydystäminen), joka aiheutti ison puuhkahännän. Minä tein lumipalloista lumilyhdyn, joka tarvitsee tosin vielä kynttilän sisäänsä.

Parsaa, grillausta ja aurinkoa

Auringon helotus. Kuumotus poskillani. Savun tuoksu ja tulen äänet. Näiden parissa vietettiin sunnuntaita. Jopa arkajalka sisäkissa uskaltautui kävelemään terassin päätyyn. Parsa maistui juuri niin hyvälle kuin muistelin. Täytyy muistaa syödä sitä vielä muutaman kerran ennen kauden loppua.

Tomaatin paluu

Aamu alkoi mehevillä Croque-monsieur leivillä. Täytteenä kotimaisia (siis belgialaisia) tomaatteja (jotka vihdoin ja viimein bongasin kaupasta), mozzarellaa, oreganoa ja ripaus suolaa & pippuria. Leipänä oli Toscana-leipää. Hyvä alku päivälle. Tomaatteja olinkin kaivannut! Omien kypsymistä odotellessa...

***

Kissan sain yllätettyä matolääkkeellä ilman sen suurempia tappeluita. Kaikki kissanomistajat varmasti tietävät kuinka piinallista tuo matolääkkeen antaminen saattaa olla... :) Houkuttimena käytin kissanminttunappeja ja varmistin että ovet ovat suljettuna. Samalla annoin pedikyyrin (eli leikkasin kynnet) ja harjasin koko katin. Onneksi karvaa ei enää lähde yhtä paljon kuin kuukausi sitten.

Pieniä iloja, suuria suruja

Hämähäkkikammoisen kauhistus... Kesän merkki tämäkin.


Herra O:n isän kissa nautti auringosta niin paljon, että se otti torkut keskellä nurmikkoa. Kameralle annettiin vamppyyrihymy.


Tänä keväänä syntyi miehen isälle vain yksi ankanpoikanen. Pikku-ankalla ikää pari viikkoa.

Ja sitten suruihin. Meiltä kuoli tänä vuonna jo toinen kana ja tällä kertaa kyseessä oli lempikanani... Toissapäivänä Musta käyttäytyi aivan normaalisti ja eilen se vain olla möllötti eikä liikkunut normaalisti. Tänäaamuna se voi silminnähden huonosti, kuten kuvasta näkyy... Laitoin sen laatikkoon, jonka pohjalla oli olkia ja pidin sitä lämpimässä. Kello yhden aikoihin se alkoi kramppaamaan ja veti viimeiset henkosensa silmieni edessä. Laskin sen päälle voikukan ja itkin.

Harmaa neuletakki

Vihdoinkin se löytyi! Olen jo jonkin aikaa haaveillut harmaasta neuletakista ja nyt onnisti. Neuleessa on kiva rakenne, sopiva pituus (puoleen väliin pyllyä), pikkuruiset taskut ja huppu. Kissakin tykkää! Katsokaa nyt tuota hymyä! :) Tai sitten kissa hymyilee pirullisesti ja miettii parhaita keinoja takin tuhoamiseen... Hmph.

***

Eilen vietettiin suomalaisten tyttöjen kanssa iltaa. Yksi oli leiponut jopa karjanpiirakoita! Oli oikein hauska ilta ja tulevaisuudessa varmasti järjestetään moisia lisää. Hauska sattuma, että kaikki meistä ovat ratsastaneet joskus. Harkinnassa on siis myös ratsastusreissu. En olekaan hevostellut muutamaan vuoteen. Kuinkahan luonnistuu?

Perjantaina

Tämä päivä on alkanut aika tavallisesti. Heräsin (taas) aamu viideltä ja pyörin ja torkuin, kunnes Herra O. lähti töihin. Joka ikinen kerta aukaistessani silmät kissa änkeää itsensä saman peiton alle ja ryömii sieltä pois, jos vaihdan asentoa tai pyörin liikaa. Hyvä, ettei nukkuvaa herätä. Kun saan itseni tunnin torkuttamisen jälkeen ylös, alkaa kissan hyperaktiivisuuskohtaus nro. 1. Siihen kuuluu portaikossa ravaaminen ylös alas, loikkia, vauhtihäntä (häntä menee aina tiettyyn asentoon näiden kohtausten aikana) ja puuhkahäntä on myös normaalia herkemmässä. Välillä käydään ikkunan luona käkättämässä linnuille.


Nyt on aamukahvi juotu ja lounas kutsuu kurnivaa mahaa. Sen jälkeen pitää alkaa arkisiin askareisiin. Ohjelmassa olisi mm. tiskausta, metallisen telineen sekä siihen kuuluvien levyjen pesu, suklaatryffelien pakkausta sekä esillepanolaatikoiden täyttöä viikonlopun toreja varten. Ei mitään maatajärisyttävää, mutta pakko mikä pakko. Onneksi ensi viikko on jännempi. Siihen kuuluu eräs odotettu tapahtuma, uuden ihmisen tapaaminen ja pääsiäistuotteiden tekoa. Ensi viikkoa odotellessa...

Torstai

Suklaakuulia karamelli- ja speculoostäytteellä, simpukkasuklaita, suklaaneliöitä sekä mantelilastuja. Siinä meni eilinen. Kuten kuvasta näkyy, tuli spritsattua muutamat suklaakuulat.

Tänään kolahti postiluukusta (kiitos taas ihanalle posteljoonille, joka runnoi rullatut lehdet postiluukusta...) äidin lähettämät aikakauslehdet. Sen suurempia suunnitelmia ei minulla olekaan täksi päiväksi. Huomenna on tarkoitus käydä Lillen liepeillä olevassa Ikeassa (meidän lähin Ikea) ostamassa kaikkea tarpeellista ja vähemmän tarpeellista.

Minua askarruttaa ja pohdituttaa ja mihinkään en saa vastausta. Turhauttavaa. Kai se sitten niin on, että aika tuo vastauksen.

Tarvitsisin myös vastauksen miten kissa saadaan lopettamaan anopinkielien lehtien nuoleminen? Etikkaa? Jotain pippuritöhnää? Sivelen sitruunalla? Alkaa jumankauta käymään hermoille, kun kasvien kimpussa täytyy olla koko ajan. Olen alkanut heräämään öisin kuullessani kissan karhean kielen anopinkielen vahamaista pintaa vasten... Nuolemisen lisäksi kasveihin ilmestyy pieniä hampaanjälkiä. Leikkokukkia tähän talouteen ei kannata hankkia sillä ne tuhotaan heti, kun selkäni käännän. Onneksi kissanruohoa tuli tilattua, jos se toisi helpotusta kissan pakkomielteeseen.

Kissamaisuuksia

Sana "kissa" oli yksi ensimmäisistä sanoista, jonka opin kirjoittamaan tarhaikäisenä. Sen jälkeen sana alkoi ilmestymään joulupukin lahjalistoihin sekä piirrustusten takapuolelle (tarhatätien mukaan kirjoitettuna kissankokoisin kirjaimin). Monia keskusteluja käytiin vanhempien kanssa, mutta velipuoleni allergian takia en kissaa koskaan saanut.

Monien hevosvuosien jälkeen kissa hiipi jälleen mieleeni. Tuolloin opiskelin Lahdessa ja pitkän mietinnän jälkeen en uskaltanut ottaa kissaa epäsäännöllisen opiskelijaelämän keskelle.

Kolmisen vuotta sitten tuli tunne, että nyt se on hankittava. Herra O. vastusteli ensin peläten kissanpennun vahinkoja ilmaantuvan silloisen asunnon kokolattiamatolle. Sain kuitenkin houkuteltua Herra O:n löytöeläintaloon ja siellähän se oli: pieni, arviolta noin 6-viikkoinen, kilpikonnan värinen kisu, joka näytti yli-innokkaalta tutustumaan meihin. Varattiin samantien tuo ruskeanenäinen ihanuus ja sitten edessä olikin pitkä viikko odotusta. Löytöeläintalon kaikki kissat käytetään eläinlääkärillä ennen luovutusta ja tämän takia jouduimme odottamaan. Voi sitä onnea, kun saimme kissan vihdoin kotiin!

Alunperin aloin kirjoittamaan tätä kirjoitusta kissojen luonteen sekä niiden muiden omituisuuksien takia. Meidän kissalla on pakkomielle yläkertaan johtavaan oveen. Ovi on yleensä talvella suljettuna ja sekös kissaa riepoo. Ovea vasten hypitään, sitä kuovitaan ja sen takana huudetaan. Jos ovi on rakosillaan, kissa vahtii sitä silmä kovana. Tänään yritin jälleen kerran olla kissaa fiksumpi ja aloin hiipiä ovea kohti, mutta kissa oli nopeampi; se syöksyi toiselta puolelta alakertaa sellaisella vauhdilla ovea kohti ettei minulla ollut enää mitään mahdollisuuksia sulkea ovea. Meillä on ainainen nopeuskilpailu käynnissä.

Toinen kissan pakkomielteistä on änkeä saman peiton alle nukkumaan. Lukemattomia kertoja olen herännyt yöllä kissan viiksien kutitukseen kissan änkiessä itseään peiton alle. Muovipusseja pitää myös nuolla. En ymmärrä mikä niissä maistuu niin hyvälle... Olen myös miettinyt, mistä "paskaralli" johtuu. Ennen hiekkalaatikolle menoa (sekä sen jälkeen) vedetään rallia tuhatta ja sataa ympäri kämppää kurvit suorina. Irtoaa paremmin?

Hauskaa on myös seurata kissan leikkejä korvatulpilla (kissani lempilelu). Välillä se tuo niitä minulle heitettäväksi ja noutaa ne koiran lailla. Joskus taas kissa istuu korvatulpan päälle, laittaa korvat luimuun ("Mikä hitto yrittää hyökätä kimppuuni?!?") ja alkaa rummuttamaan kanin lailla takajalallaan...

Paljon muutakin voisin kertoa kissasta, mutta riittäköön tämä nyt tällä kertaa.



Kissan elämä on makoisaa. Ruokaa tarjolla koko ajan, nukutaan suurin osa vuorokaudesta, nautitaan rapsutuksista, katsellaan ikkunasta lintuja ja käkätetään niille, pari kertaa päivässä hoidetaan liikunta hyperaktiivisuuskohtauksilla ja leikkimisellä, sitten taas nukutaan lisää. Kelpaisi minullekin...