Aika on hävinnyt. Kadonnut taivaan tuuliin. Pieniä hetkiä itselle löytyy vauvan nukkuessa. Nekin hetket tuntuvat katoavan helposti kotihommien tekemiseen. Tai päiväunien ottamiseen. Nyt en saanut nukuttua. Yritin puoli tuntia. Melkein hampaat irveessä, "pakko nukahtaa". Ei se niin onnistu. Ollaan sitten kuin zombie, mutta ainakin tiskit ja pölyt ja kissanvessan sisältö saa kyytiä. Ja tämän pienen tekstin sain aikaiseksi.
Eilen kävi kätilö kotikäynnillä. Meidän "pieni" poika on kuuden viikon iässä 5,445kg ja 58,8cm. Ilmankos 56-kokoiset pyjamat tuntuivatkin hieman lyhyiltä. Hienosti kasvanut ottaen huomioon, että en anna lisämaitoa enää kuin hieman iltaisin. Kätilö vahvisti myös ajatukseni: poika kärsii nähtävästi refluksitaudin silent-versiosta. Kaikki oireet käyvät yksiin taudinkuvan kanssa. Nyt annetaan Gavisconia lääkkeeksi ja kätilö suositteli käyttämään pojan osteopaatilla. Jos ei auta niin sitten lastenlääkärille. Ei ole helppo alku ollut pojalla.
Äitini tulee ensi viikolla viikon mittaiselle vierailulle. Eno tulee ehkä myös piipahtamaan, jos Brysselin tapaamisiltaan ehtii. Sitten parin viikon päästä lennän äitini ja pojan kanssa Suomeen lomailemaan. Toivottavasti poika ehtii saamaan henkilökorttinsa ennen matkaa... Jännittää.
