Sana "kissa" oli yksi ensimmäisistä sanoista, jonka opin kirjoittamaan tarhaikäisenä. Sen jälkeen sana alkoi ilmestymään joulupukin lahjalistoihin sekä piirrustusten takapuolelle (tarhatätien mukaan kirjoitettuna kissankokoisin kirjaimin). Monia keskusteluja käytiin vanhempien kanssa, mutta velipuoleni allergian takia en kissaa koskaan saanut.
Monien hevosvuosien jälkeen kissa hiipi jälleen mieleeni. Tuolloin opiskelin Lahdessa ja pitkän mietinnän jälkeen en uskaltanut ottaa kissaa epäsäännöllisen opiskelijaelämän keskelle.
Kolmisen vuotta sitten tuli tunne, että nyt se on hankittava. Herra O. vastusteli ensin peläten kissanpennun vahinkoja ilmaantuvan silloisen asunnon kokolattiamatolle. Sain kuitenkin houkuteltua Herra O:n löytöeläintaloon ja siellähän se oli: pieni, arviolta noin 6-viikkoinen, kilpikonnan värinen kisu, joka näytti yli-innokkaalta tutustumaan meihin. Varattiin samantien tuo ruskeanenäinen ihanuus ja sitten edessä olikin pitkä viikko odotusta. Löytöeläintalon kaikki kissat käytetään eläinlääkärillä ennen luovutusta ja tämän takia jouduimme odottamaan. Voi sitä onnea, kun saimme kissan vihdoin kotiin!
Alunperin aloin kirjoittamaan tätä kirjoitusta kissojen luonteen sekä niiden muiden omituisuuksien takia. Meidän kissalla on pakkomielle yläkertaan johtavaan oveen. Ovi on yleensä talvella suljettuna ja sekös kissaa riepoo. Ovea vasten hypitään, sitä kuovitaan ja sen takana huudetaan. Jos ovi on rakosillaan, kissa vahtii sitä silmä kovana. Tänään yritin jälleen kerran olla kissaa fiksumpi ja aloin hiipiä ovea kohti, mutta kissa oli nopeampi; se syöksyi toiselta puolelta alakertaa sellaisella vauhdilla ovea kohti ettei minulla ollut enää mitään mahdollisuuksia sulkea ovea. Meillä on ainainen nopeuskilpailu käynnissä.
Toinen kissan pakkomielteistä on änkeä saman peiton alle nukkumaan. Lukemattomia kertoja olen herännyt yöllä kissan viiksien kutitukseen kissan änkiessä itseään peiton alle. Muovipusseja pitää myös nuolla. En ymmärrä mikä niissä maistuu niin hyvälle... Olen myös miettinyt, mistä "paskaralli" johtuu. Ennen hiekkalaatikolle menoa (sekä sen jälkeen) vedetään rallia tuhatta ja sataa ympäri kämppää kurvit suorina. Irtoaa paremmin?
Hauskaa on myös seurata kissan leikkejä korvatulpilla (kissani lempilelu). Välillä se tuo niitä minulle heitettäväksi ja noutaa ne koiran lailla. Joskus taas kissa istuu korvatulpan päälle, laittaa korvat luimuun ("Mikä hitto yrittää hyökätä kimppuuni?!?") ja alkaa rummuttamaan kanin lailla takajalallaan...
Paljon muutakin voisin kertoa kissasta, mutta riittäköön tämä nyt tällä kertaa.
Kissan elämä on makoisaa. Ruokaa tarjolla koko ajan, nukutaan suurin osa vuorokaudesta, nautitaan rapsutuksista, katsellaan ikkunasta lintuja ja käkätetään niille, pari kertaa päivässä hoidetaan liikunta hyperaktiivisuuskohtauksilla ja leikkimisellä, sitten taas nukutaan lisää. Kelpaisi minullekin...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti