Aloitetaan historiasta: Vihasin käsitöitä koulussa. Siitä yksinkertaisesta syystä, että ompelukoneet vihasivat minua ja muistivat mainita siitä sylkemällä katkenneita neuloja minuun päin ja sumputtamalla alalangan mörrimöykyksi. Sukkapuikot lisäilivät silmukoita itsekseen; lopputuloksena yksi jättiläismäinen villasukka muiden onnistuessa tekemään kaksi normaalikokoista. Kauluspaita ei valmistunut koskaan. Logiikkani (tai sen puute) ei osannut auttaa minua ymmärtämään missä järjestyksessä pitää ommella ja mitä kaikkea pitää ottaa huomioon vaatekappaletta tehdessä.
Sitten tuli internet ja myöhemmin blogit. Hieman myöhemmin jostain syystä myös käsityöpainotteisia blogeja ilmaantui lukulistalleni ihasteltavakseni. Sitten löytyivät ne oikeat nettikaupat, joiden ihanat kankaat suoraastaan houkuttelevat tekemään niistä jotain. Vaikka sitten olemattomilla taidoilla jos ei muuten. Tällä viikolla saapui postitse tykötarpeita, joista Suomen lomalla yritetään äidin kanssa loihtia hametta minulle ja mekkoja tytölle. Mainittakoon, että äitini on lähes yhtä surkea käsitöissä kuin minä, mutta omaa kyllä rutkasti enemmän kokemusta minuun verrattuna.
Haavekuvia: Punahilkka-kankaasta tytölle mekko. Yläosaksi punaista kangasta ja alaosa punahilkkaa. Polkkadots-nauhaa koristeeksi. Harmi ettei tähän mekkoon saa enää kaavoja ostettua. Osaisikohan tuota taskua edes yrittää ilman kaavoja...? Pari lisäkuvaa tuosta ihanasta mekosta: 1 & 2. Näyttää kyllä aloittelijasta niin monimutkaiselta (varsinkin mekon selkämys), että parempi varmaan aloittaa ihan perusmallista. Logiikan puutetta jälleen... Ylemmästä kukkakankaasta pitäisi tulla myöskin mekko tytölle. Osaan kuvitella rintamuksen ympärille vaaleanvihreän nauhan ja rusetin eteen aksentiksi. Varmaankin koko 80cm olisi hyvä. Tytöllä olisi jo kankaaseen sopiva samankokoinen neuletakki kaapissa odottamassa kaveria. Alimmasta kankaasta pitäisi tulla minulle hame. Pitäisi. En ole varma tilasinko tarpeeksi kangasta. Kuvionkohdistus edes ajatuksena ei edes juolahtanut mieleeni kangasta tilatessa. Näen mielessäni hameen punaisella vyötärökappaleella. En tiedä mihin nappeja käyttäisin. Aika näyttäköön. Punahilkka-silityskuva oli niin söpö, että sekin tuli tilattua ihan vaan varmuuden vuoksi, samoin kuin maatuska-koristenauhaa. Näen myös haavekuvan hameesta, joka olisi varmaankin jonkin sävyinen sininen (kenties petroolinsininen). Sitten vyötärökappaleen ja hameosaan väliin punaista tere-nauhaa (arvatkaa kuinka kauan kesti löytää suomenkielinen nimi ko. nauhalle...?), kenties hameen etumukseen kaksi "taskuläppää" koristeeksi ja niihin myös terettä ja isot punaiset napit. Laskos keskelle hameen etuosaa, ehdottomasti.
Nämä ovat vain haaveita. Voi olla, että äidin kanssa lyömme hanskat tiskiin jo alkumetreillä, ken tietää. Mutta haaveitakin pitää olla, olivat ne kuinka hullunkurisia tahansa. Onneksi projektin avuksi on löytynyt kaksi kirjaa: belgialainen Allemaal rokjes -kirja, jonka kirjoittajalla, Mme Zsazsa:lla on oma blogi. Kirjan mukana tuli kaavatkin (halleluja!). Toinen kirja on äitini ostama suomalainen Mekkotehdas-kirja, joiden kirjoitajilla on myös blogi.
Toivottavasti minulla on myöhemmin projektin tiimoilta jotain raportoitavaa... :)
8 kommenttia:
oi että, noista tulee kyllä varmasti ihanat mekot! Varsinkin toi A Walk in the woodsin punahilkka on ihana! Täällä on kanssa ollut mekkotehdas tänä keväänä käynnissä, sekä vanhoista mekoista kopioimalla että sitten ihan kaavoista. Tilasin ottobren ja ostin burdan täältä, ja sitten vaan ohjeita ihmettelemään. :-D
Olen todella ihastunut tilaamiini kankaisiin. Senkin takia toivon, että saadaan jotain noista aikaiseksi. Jänskättää jo nyt... :)
Harmistus tuo ompelukonnen ja puikkojen hyökkäys sinua kohti kouluaikana! Jos yhtään sinua lohduttaa, et ole ollut ainoa. Minulla oli onneksi ihana mummo, jonka kärsivällisyys kantoi hyvää hedelmää. Kyllä te äitinne kanssa onnistutte. Eikä kannata niitä kuvion kodistuksiin kompastua. Tuloshan voi olla vaikka kuinka eksoottinen!
Lissu: helpottaisi kyllä omaa opettelua, jos äitini osaisi ommella paremmin tai jos joku muu osaisi opastaa kädestä pitäen. Mummoni oli ammatiltaan ompelija, mutta on valitettavasti kuollut jo monia vuosia sitten. Isäni osaa kyllä huhupuheiden mukaan ommella vetoketjun kiinni, äidiltään oppinut. :) Saas nähdä tippuuko apua sieltä suunnalta.
Tsemppiä, mä kuulun myös niihin joille ompelukone on lähinnä vastannut kirosanaa :-) näkee et teillä on tyttö talossa, ihania kankaita ja tilpehöörejä! Mun suosikki oli maatuska-nauha.
OI OI OI kun on ihania kankaita. Mullakin rupes ihan sormia syyhyttamaan vaikkei ole edes omia. ;-) Mina odottelen kovasti suomenlomaa (1,5 viikon paasta lahto) ja etta paasen ostamaan Mekkotehdas kirjan. Olen kuolannut muiden tekeleita kyseisesta kirjasta. Muutto taalla paassa on hidastanut kaikkia ompeluprojekteja. Halu tehda kaikenlaista on hirmuinen mutta en ota konetta esille ennen kuin huusholli on kunnolla laitettu. Muutama muukin kaava (mekkoja ja muita) odottaa tekijaansa.
Martta: Minulla on selkeästi jokin maatuska/punahilkka -kausi meneillään... :) Pojan huoneessakin on maatuskat rivissä.
Ina: Minäkin palan halusta päästä pläräämään tuota kirjaa. Toivottavasti löytyy kivoja ohjeita roppakaupalla.
Tiedoksesi: Ma olen irakastunut siihen Mekkotehdas kirjaan. Esikoinen on tilannut kaikki mekot (loysin neidin istumassa sohvalta kirja kasissaan sita lehteilemasta) ja muutkin tykotarpeet. Taitaa mamille tulla paineita. Ehdottomasti kannattaa hankkia kun teillakin se pikkuprinsessa on kasvamassa. Meilla on kavely lahtenyt kayntiin niin etta nyt voi neidille pistaa mekkojakin paalle ilman etta se kontatessa tiella. :D Ei siis mitaan tekosyita olla ompelematta mekkoja.
Meidan Suomi-loma on parin paivan paasta ohi ja nena suunnataan kotia kohti Bostoniin. Nautihan olostasi suomesta ja laita ihmessa jossain vaiheessa kuvia mita niista kankaista saitte aitisi kanssa aikaiseksi. :)
Lähetä kommentti