Poika oppi Suomen reissulla paljon uusia taitoja: nyt hän osaa nousta itse istumaan, ryömii pikavauhtia joka paikkaan, oppi vilkuttamaan (tekee niin halutessaan) ja opetteli juomaan normaalista mukista (vaihtelevalla menestyksellä). Myös kaksi ylähammasta tuli reissun aikana. Potan hankkimista olen miettinyt, mutta luulen ettei poika jaksa siinä istua niin kauaa jotta sinne jotain saataisiin. Toisaalta voisihan sitä pikkuhiljaa harjoitella.
Pojan refluksitauti parantui huomattavasti puolen vuoden kieppeillä, kun hän alkoi syömään kiinteää ruokaa. Nyt ryömimisen myötä poika on alkanut viihtymään paremmin yksin. Toisin sanoen elämä on helpottunut huomattavasti alkuajoista.
Paluu Belgiaan oli myös pojalle shokki. Poika itki kolme tuntia kotiin päästyään eikä suostunut nukahtamaan. Outoa, ettei Suomen päässä ollut mitään ongelmia. Seuraavat pari päivää poika ryömi itkien perässäni. Sen jälkeen helpotti ja koko koti on nuohottu kunnolla läpi ja leluihin tutustuttu uudelleen. Belgialainen asenne alkoi taas ärsyttämään: "Mitä? Vieläkö tosiaan imetät?", "Eikö poika vieläkään nuku omassa huoneessaan?". Oli paikallinen tapa mikä tahansa niin minä teen kuten parhaaksi näen (ja sekös aiheuttaa keskustelua).
2 kommenttia:
Voi muistan...ranskalainen tapa on tuossa suhteessa ihan samanlainen. Ja oli kyllä hollantilainenkin;-)
Imetin ekaa n. 11k, toista....en osaa tarkkaan sanoa mutta oli jo yli 2 v kun lopetin.
Eivät ne kysymykset ja kommentit lopulta oikeastaan tuntuneet miltään.
Ajattelin; teen kuten minusta tuntuu hyvältä, minun mieheni kannustaa minua ja on samaa mieltä, keneltäkään emme tarvitse "lupaa"näihin asioihin.
Minusta välillä tuntuu, että nämä ihmiset täällä ovat vieraantuneet täydellisesti lastenhoidosta. Ollaan niin tehokkaita ja työkeskeisiä, että mitä sitä lapselle huomiota antamaan tai imettämään, koska pullosta vauva juo nopeammin. :(
Kiva, jos miehesi on aikoinaan kannustanut sinua. Meillä suurimmat sanailut käydään juuri miehen kanssa. Häntä kuulemma hävettää kertoa kenellekään, että vielä imetän tai että poika nukkuu huoneessamme. Tuntuu välillä, että minulla on "yhden naisen sota" käynnissä. Sen takia Suomen loma oli oikea helpotus - kukaan ei arvostellut vaan sain kannustusta.
Lähetä kommentti