Lumi ja jää teki paluun. Maisema on kaunis. Välillä sitä kaipaa sellaisia pieniä asioita kuten lumen narinaa kengän alla.

Makuuhuone sai vihdoinkin verhotangot ja niiden myötä sain kesästä asti lipaston päällä olleet verhot ripustettua. Pojan huone sai väliaikaisen verhon. Täytyy etsiä vielä oikeanlaista (kun vain tietäisi millaista).

Poika tipahti tänään sohvalta. Oma vika. Olin itseasiassa juuri menossa tarkistamaan tilannetta, mutta oli jo liian myöhäistä. Kuului "kops", kahden sekunnin hiljaisuus ja sitten armoton parkaisu ja itku. :( Nyt äiti on häpeissään. Poika taitaa toipua äitiä nopeammin.