Syntymäpäivälahja: kaksi yötä Normandiassa. Kauniit kallioiset maisemat, kuohuvat aallot, sumuisen tihkusateinen sää. Poika oli kuin unelma ja nautti matkasta myös. Pieni piristysruiske arjen keskelle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
Kylä Belgiassa, suklaata, pieni tyttö ja hieman isompi poika.
Tietoja minusta
- Suklaasydän
- Suklaamaakarina belgialaisessa pikkukylässä, pienen pojan ja tytön äiti, tykkää sisutusjutuista, eläimistä, pohdiskelusta, haaveilusta, lukemisesta, punaviinistä, matkustamisesta, ekoilusta, kasveista, retrosta...
Blogiarkisto
-
►
2012
(7)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2011
(26)
- ► joulukuuta (1)
- ► marraskuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► toukokuuta (3)
- ► huhtikuuta (5)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (8)
-
▼
2010
(47)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (2)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (5)
- ► huhtikuuta (6)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (4)
- ► tammikuuta (3)
-
►
2009
(92)
- ► joulukuuta (3)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (4)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (15)
- ► tammikuuta (8)
Tunnisteet
- eläimet (2)
- herkut (1)
- ieper (1)
- ihmissuhteet (2)
- kanat (9)
- kasvit (19)
- keittiö (3)
- kissa (11)
- koti (20)
- kulttuuri (1)
- käsityöt (5)
- lapset (2)
- loma (12)
- luonto (5)
- maisema (5)
- matkustus (28)
- musiikki (3)
- Noa (5)
- olotila (2)
- perhe (2)
- poika (7)
- ranska (9)
- remontti (8)
- ruoka (16)
- sisustus (5)
- suklaa (10)
- suomi (4)
- sää (23)
- tavarat (4)
- tunnelma (1)
- tyttö (2)
- vauva (21)
6 kommenttia:
Ilahtuisin myös tuollaisesta synttärilahjasta! Ihanat värit noissa kuvissasi.
Mieheltä toivon usein lahjaksi jotain pientä matkaa. Elämys on aina elämys, materia vain materiaa. Elämys pysyy aina muistoissa. Toissa vuonna käytiin Champagnen alueella, viime kesänä Provencessa, joten nyt oli Normandia vuorossa. Ensi vuodesta ei vielä tietoa. :)
Myòhàstyneet synttàrionnittelut! Olet matkan ansainnut. Sòittekò paljon ostereita? Onpa pikkuinen mies jo iso. Edellisessà postauksessasi pohdit sità Intian matkaa. Varmaan valitset viisaasti piipahtamalla silloin Suomessa.
Kiitos! Minä en valitettavasti syö mitään mereneläviä, joten jätin osterit muille syötäväksi.
Tuo Intia onkin kinkkinen kysymys. Turha lähteä mukaan, jos koko matka menee pelkäksi bisnesmatkaksi. Toisaalta haluaisin niin kovasti mukaan. Ja toisaalta taas olisi kiva, että vanhempani saisivat kerrankin viettää kunnolla aikaa pojan kanssa.
Heti tunnistaa; Etretat! Olimme siellä kun esikoinen oli hiukan yli vuoden. Muistan miten hän rannalla käveli vaikeasti kivillä;-)
Juu, erittäin tunnistettavat kalliot. :)
Lähetä kommentti