Paisumisia

Välillä kaikki jutut paisuvat. Mahan paisuminen on toivottavaa ja asiaan kuuluvaa. Se vain tapahtuu niin huomaamatta, varsinkin kun olen unohtanut ottaa kuvia prosessista. Ensimmäiset hätäiset kuvat nappasin joulukuun lopussa ja seuraavat nyt raskausviikolla 30. Että voin sitten myöhemmin ihmetellä miltä sitä raskaana ollessa näytinkään.

Remontti on paisunut - moneen otteeseen. Nyt ei ole varaa enää paisumisiin. Noin 10 viikon päästä pitäisi haikaran saapua ja sitä ennen haluaisin muuttaa, ainakin unelmissani. Keittiökin on tilaamatta vielä...Tosin eipä ole vielä paikkaakaan, jonne sen saisi asennettua. Nyt on vasta perustusten teko meneillään. En tiedä kumpi on pahempi: se, että joudutaan asumaan aluksi tässä nykyisessä talossa vauvan kanssa vai se, että asutaan remontin keskellä.

Ihmissuhteissa jotkut jutut paisuvat myös uusiin sfääreihin. Yleensä tämän henkilön kanssa keskustelut paisuvat, laajenevat ja poikkeavat raiteiltaan niin, ettei alkuperäisestä aiheesta ole enää kuin haalea muisto jäljellä. Kuluttavaa ja turhaa. Tällä kertaa kyse oli tarpeettomiksi tulevista huonekaluista, joihin muutamaan ilmaisin kiinnostukseni ensimmäisenä. Lopulta kierrellään ja kaarrellaan ja monen kyselyn jälkeen saan vastauksen, että toiselle menivät. Emme sitten viitsineet ottaa yhtä jäljelle jäänyttä, koska se oli se vähiten tarpeellinen meille. Tästä seurasi omituista käytöstä ja omituisia kommentteja, jotka olisivat taas paisuneet aivan joksikin muuksi, jos en olisi tällä kertaa hillinnyt itseäni ja pitänyt suutani kiinni. Ei ole vaivan arvoista. Paisukoon suoni jonkun muun päässä. :)